Miten minä kirjoitan?

”Kun teksti lähtee tulemaan, niin minusta tuntuu siltä, että se pitää saada mahdollisimman nopeasti oksennettua paperille.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 28. 01. 2020 klo 01:59

Rakas ystävä,


Tässä sitä taas ollaan. Istun yksin keskellä yötä olohuoneen sohvalla ja kirjoitan kirjettä. Muu perhe luonnollisesti nukkuu jo täyttä häkää mutta minäpä olenkin tänään ahkeroinut kirjoittamisen parissa ja jatkan vielä yötä myöten. Teatterikorkeakoulun ennakkotehtävien viimeinen jättöpäivä lähestyy ja projektini etenee hyvää vauhtia. Näillä näkymin saan tehtävät lähetettyä jo hieman etuajassa! Jihaa! Ja tietysti tämä antoisa kirjoittamisen päivä on mahtava päättää juuri tämän kirjeen kirjoittamiseen. Nyt on voittajafiilis!

Kirjekaverit Jalat sohvalla

Kiitos vielä muuten kommenteistasi liitttyen noihin ennakkotehtäviin. Sinä, kuten ne pari muutakin ihmistä, joilta kommentteja pyysin, pahoittelivat palautteensa epäselvyyttä tai hyödyttömyyttä, mutta minun kokemukseni niistä oli aivan päinvastainen. Kaikki kommentit auttoivat todella paljon näkemään omaa tekstiä jonkun toisen ihmisen silmin.

Suurin hyöty palautteen pyytämisessä ja saamisessa on se, että se on yksi ainoita keinoja päästä katsomaan tekstiä jonkun toisen ihmisen silmin. Mielellään sellaisen ihmisen silmin, jota arvostaa. Ja tässäkin tapauksessa se toimi juuri niin. Kiitos siitä! Kiinnostavaa kuulla myös hakukokemuksistasi samaan koulutusohjelmaan. Tästä pitää jutella myöhemmin vielä lisää. Kunhan nyt minäkin olen omat traumani saanut.

Kirjettäsi odotin jälleen innolla, ja se on tuonut inspiraatiota viikkooni. Vaikka ah ja voih, unohdin antaa sen tehtävän, kun edellistä kirjettäni niin kiireessä ja väsyneenä kirjoitin. Vaan sinäpä lähetit jotain täysin odottamatonta. Jotain mikä vetää minut hyvin nöyräksi tässä kirjoitushaasteiden äärellä. Kiitos tuosta keskeneräisestä runosta. Itse runoa en kommentoi nyt mitenkään, mutta pakko sanoa, että on ihan todella kiinnostavaa päästä lukemaan ja tutkimaan keskeneräistä teosta.

Itselleni runous on varmaan kaikista kirjoittamisen muodoista vierain, enkä oikein hahmota, miten niitä rakennetaan. Keskeneräisen teoksen äärellä olo on kuin tutkimusmatkailijalla jollain uudella mantereella. Pääsen kurkistamaan toisen kirjoittajan pään sisään. Voin vain arvailla, miltä runo sinun päässä ja paperilla tällä hetkellä tuntuu, näyttää ja maistuu. Haastankin sinut ehdottomasti kirjoittamaan tuon runon vielä loppuun siihen pisteeseen, että olet siihen itse tyytyväinen. Haluan nähdä, miten prosessi etenee ja miten samalla tai eri tavoilla ajattelimme prosessin etenevän.

Jo tämän lyhyen kirjeenvaihtomme aikana on käynyt ilmi, että me olemme aika erilaisia kirjoittajina. Kiinnostavaa oli kuulla, miten kirjeidenkin kirjoittamisen prosessi sinulla etenee; pala palalta kehittyen usean päivän aikana. Itse itseäni analysoiden olen kirjoittajana ehkä jotain aika päinvastaista. Kun teksti lähtee tulemaan, niin minusta tuntuu siltä, että se pitää saada aina mahdollisimman nopeasti oksennettua paperille. Olenkin aika nopea tuottamaan tekstiä (välillä laadustakin tinkien) ja tavakseni on muodostunut kirjoittaa vauhdilla ja enempää ajattelematta ensimmäinen versio, jota lähden sitten työstämään. Oli sitten kyse kirjeestä, pienoisnäytelmästä tai mielipidekirjoituksesta.

Ensimmäisen version jälkeen pidän pienen tauon ja ajattelen jotain muuta. Isompien tekstien kanssa saatan nukkua yön ylikin saadakseni vähän etäisyyttä. Sitten, kun olen sopivasti unohtanut, mitä olen äsken kirjoittanut, lähden lukemaan tekstiä alusta uudestaan. Lisäilen asioita tai kirjoitan muistiinpanoja toisen kierroksen edetessä. Liikuttelen jonkun verran palasia vaihdellen järjestystä. Monesti tekstin punainen lanka ja lopullinen rakenne alkaa hahmottua minulle vasta tässä vaiheessa. Näitä kierroksia jatkan sitten niin monta kertaa, että olen tyytyväinen. Joskus tietysti räjäytän koko paketin atomeiksi ja aloitan kasaamisen alusta. Joskus koko teksti saattaa olla suurimmaksi osaksi täyttä hevonpaskaa, mutta sieltä löytyykin joku yksittäinen ajatus, jota voi lähteä seuraamaan.

Jotain yhteneväisyyksiä löydän tästä niin paljon rakastamaani improvisaatioteatteriin. Jollain perverssillä tavalla nautin siitä keskeneräisyydestä ja epävarmuudesta. Tiedän niitäkin kirjoittajia, joille tällainen päämäärätön tekstin tuottaminen on sula mahdottomuus ja esimerkiksi rakenne on heille kaikki kaikessa. Minä voin suunnitella kyllä rakennetta etukäteen ja luoda jonkinlaisen raamin mutta kivointa (ainakin tällä hetkellä) on seikkailu ja löytäminen.

Ylipäätään kirjoittaminen on nyt ihan parasta! Tämä projekti on avannut ihan uusia ulottuvuuksia itselleni. Ennen kaikkea kirjoittamisen rutiini alkaa pikkuhiljaa löytyä. En katso enää telkkariakaan, kun haluan vain kirjoittaa. Noh, välillä on pakko nukkua ja käydä töissä.

Mielipidekirjoituksen aiheita pyörii kyllä jo päässä ja pidän tätä erittäin tärkeänä tehtävänä. Olen nimittäin jo pitkään ollut sitä mieltä, että pitäisi kirjoitella enemmän mielipidekirjoituksia. Ihan vain siksi, että minusta yhteiskunnallinen aktiivisuus ja dialogin synnyttäminen kuuluu jokaisen ihmisen velvollisuuksiin tai se on ainakin sellainen jokamiehenoikeus, jota pitää hyödyntää. Sillä tavalla se maailma kasvaa ja kehittyy ja ennen kaikkea itse tulee kokemuksista rikkaammaksi, jos joku vielä sattuu kirjoittamaan vastineen.

Mutta! Heitänpä haasteen sinulle. Pyydän sinua kaivelemaan tällä kertaa arkistojen aarteita eli etsimään jonkin lapsena tai koululaisena kirjoittamasi tekstin. Kirjoita se mielellään ensin ihan sellaisenaan ylös. Tee sille sitten jotain. Saat itse valita lähdetkö jotenkin muokkaamaan tekstiä, kirjoitatko sille jonkin tekstiparin tai lähetätkö vaikka kirjeen silloiselle itsellesi.

Lisäksi tahdon ehdottomasti lukea ainakin seuraavan version siitä keskeneräisestä runosta.

Olet paras! Tiedäkin se. Iloa, onnea ja kirjoittamisen riemuja viikkoosi!

– Jussi

2 vastausta artikkeliin “Miten minä kirjoitan?”

  1. Jussi!
    Aiemmin jo totesin, että olet hengästyttävä kirjoittaja – oikein positiivisessa mielessä. Tämä kirjoitus vain vahvistaa käsitystäni. Toivon menestystä pyrkimiselllesi!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *