Kirjoittamisen iloa

”Hauskaa voi olla, vaikka ei olisikaan täydellistä.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 27.03.2020

Ystäväni,

Kiitos kirjeestäsi.

Tuo kaukaisuuteen tuijottelu, mistä kirjoitit, kuulostaa todella tutulta minullekin. Rauhaa ja aikaa sellainen produktiivinen tuijottelu kyllä vaatii. Olen monesti tuijotellut myös väsyneenä ja stressaantuneena tyhjyyteen – mutta silloin päässä ei todellakaan liiku mitään kovin tuottavaa vaan siellä saattaa vaikkapa kaikua jonkun typerän biisin typerä kohta uudestaan ja uudestaan… tai sitten siellä ei liiku mitään. Tiedätkö sen tunteen, kun katsoo jotain mutta ei näe sitä. Ja yrittää ajatella jotain, mitä pitäisi ajatella mutta on niin väsynyt, ettei kykene siihen. Silloin sitä vain lilluu omassa pienessä sumuisessa kuplassaan tajuamatta, että sen ulkopuolellakin on jotain. Onneksi siitä pystyy tahdonvoimalla repäisemään itsensä pois silloin, kun on pakko. Ja onneksi nämä tällaiset sumukuplat ovat huomattavasti vähentyneet yhtä vauhtia stressitasojen kanssa… Olen kyllä superonnellinen, että muutin maalle! Toivoisin, että sinunkin kiireesi ja stressisi hellittäisi (edes vähän) ja että ehtisit silloin tällöin rauhassa tuijotella ja antaa aivojen tehdä taikojaan.

Hauskan tehtävän annoit taas; ruokaresepti, joka on tarina! Kun luin sen ensimmäisen kerran, minulta pääsi sellainen innostunut nauru ja toivoin pääseväni nopeasti tehtävän kimppuun. Juuri silloin en kuitenkaan voinut keskittyä siihen sen enempää, ja kun seuraavan kerran luin kirjeesi herätelläkseni ajatuksia, tehtävä tuntuikin todella vaikealta. Ajattelin sitä todella kirjaimellisesti, ja tuntui aivan mahdottomalta muodostaa reseptistä tarinaa. Jätin tehtävän sivuun, ja siihen läsähti vastenmielisen tehtävän leima (melkein yhtä vahva kuin tiskaamiseen). Kolmannen kerran palasin aiheeseen tänään pakon ajamana, koska kirjeen deadline oli jo lähellä. Ensimmäinen mieleen tuleva asia oli kliseinen lause ”Elämä on kuin resepti”. Tämä sanottiin päässäni vanhan naisihmisen narisevalla ja jokseenkin paasaavalla äänellä, ja siitä tämä sitten lähti. Piirsin sinulle myös mummun, jonka suusta tämä teksti on lähtöisin ja jonka äänellä voit tuon tehtävän lukea. Hän on kyllä ihan vilpitön puheissaan, eikä lainkaan paasaava (vaikka heilutteleekin kauhaa).

Tämän tehtävän kirjoittaminen oli hauskaa! Ja huomaan kyllä selkeän eron kirjeenvaihtomme alkuaikoihin juuri tässä kehtaamisessa. Tiukka kirjoituspipo on hieman hellittänyt otettaan! Ja ajatella, että uskallan lähettää sinulle piirustuksenikin, vaikka olen kyllä tietoinen sen puutteista. Ei tämä ole niin vakavaa. Hauskaa voi olla, vaikka ei olisikaan täydellistä! Niin kuin sanoit, lumipallo on tämän kirjeenvaihdon seurauksena lähtenyt liikkeelle…

Oma osansa pipon löystymisessä oli varmasti myös Kirjoittajaklubin Aivan paskojen kirjoitusten verkkokurssilla. Kun päämääränä on tuottaa mahdollisimman huonoa tekstiä, kynnys kirjoittamiseen madaltuu (kunhan on ensin päässyt eroon ajatuksesta, että ”en minä varmasti osaa kirjoittaa oikealla tavalla huonoa tekstiä”…) Yllätin itseni kurssin aikana muun muassa lähettämällä yhden tekstini muiden kurssilaisten nähtäväksi. Eikä siinä vielä kaikki! Sillä tämä kyseinen teksti sisälsi lyöntivirheitä, jotka tietoisesti jätin korjaamatta! Ne saivat tekstin näyttämään todella huonosti kirjoitetulta, ja olin siitä oikein ylpeä!

Nyt jatkan tutustumista pikkuhiljaa, omaan tahtiini Kirjoittajaklubin ja Miki Liukkosen Kirjoituskouluun (josta kerroin jo viime kirjeessä) ja keskityn sen tehtäviin aina, kun aikaa on. Tässä kurssissa onkin sitten vähän vakavampi lähestymiskulma, kun on tarkoitus tutkia itseään kirjoittajana, löytää rohkeutta olla oma itsensä ja uskaltaa kirjoittaa aidosti. Mielestäni tässä ollaan kirjoittamisen peruskysymysten äärellä.

Kevät on ottanut harppauksia eteenpäin täällä (Rovaniemeen verrattuna) etelässä. Olemme istuneet monena päivänä parhaan kaverini kanssa pitkiä aikoja leikkimökin rappusilla ja nauttineet auringon lämmöstä. Aslan on jopa ottanut pienet torkut ulkosalla, niin mukavan rentoa sen mielestä tämä kevätsäässä ulkoilu on. Olen jo pari viikkoa yrittänyt kirjoittaa sitä samaista laulua, mistä jo viimeksi kerroin mutta se ei vain löydä muotoaan! Nyt parina päivänä olen jättänyt koko biisin tietoisesti sivuun. Jospa pieni tauko tekisi hyvää ja seuraavan kerran, kun otan laulun taas työn alle, jotain ratkaisevaa naksahtaisi paikalleen…

Ulkotoimisto

En taida vieläkään antaa sinulle kirjoitustehtävää, sen verran kiireiseltä kuulostaa tuo elosi edelleen. Toivottavasti kuitenkin jaksat kirjoittaa kirjeen taas ensi maanantaina. Niitä on aina kivaa lukea. (Ja jos yhtäkkiä saat kauheasti lisäaikaa elämääsi ja haluat kirjoittaa tehtävän, niin onhan noissa menneissä kirjeissä pari juttua, tajunnanvirtatehtävä ja minuuttitarina, jotka voit kirjoitella pois…)

Pysy terveenä! Muista jättää aikaa myös perheelle ja levolle! Älä mene sumuiseen kuplaan (kuten minä stressiaikoinani), mene mieluummin nukkumaan.

Annastiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *