Liian paljon vaihtoehtoja!

”Enhän minä tässä nytkään toki mitään romaania ole kirjoittanut mutta nollatasosta nouseminen siihen, että kirjoitan kerran viikossa kirjeen ja jonkin pienenkin tehtävän, on suuri.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 03.04.2020 klo.01:19

Ystäväni,

Kiitos kirjeestäsi ja suoritetusta kirjoitustehtävästä, jota en antanut. Ihan mahtavaa, että kirjoitit oma-aloitteisesti – ja vieläpä sellaisesta asiasta, joka selvästi yritti estää luovuutesi esiin pääsyä. Sinä otit sen, kannoit mökkirantaan ja käytit sitä luovuutesi ponnahduslautana hypäten sitä pitkin inspiraation metsälampeen! (Anteeksi huono kielikuva, en voinut lopettaa sen kirjoittamista, kun tulin kerran aloittaneeksi!)

Nautin kovasti työpöytäsi ja pääsi sisällön rinnastuksesta. Se on omallakin kohdallani hyvinkin totta, että sotkuisella työpisteellä ajatukset ovat helposti yhtä sekaisia kuin työpistekin. Itse asiassa kirjeesi sai minut siivoamaan oman työpöytäni! Nyt on helpompaa keskittyä kirjeen kirjoittamiseen.

Antamasi tehtävä on vaivannut minua monta päivää. Se vaikutti teatterista tutulta improvisaatiotehtävältä ja olisin toivonut, että minulla olisi ollut täällä joku kaveri improamassa kanssani dialogia. Yksin tehtävä tuntuu vaikealta. Pitäisi päättää, mikä näiden kahden puhujan suhde ja heidän statuseronsa on ja mikä tilanne heidän välillään on tai on ollut tai tulee olemaan. Mikä se asia on, joka heitä helpottaa, ja alkaako keskustelu helpotuksesta vai päättyykö se siihen? Tässä sitä taas ollaan; liian paljon vaihtoehtoja! En tiedä, miksi minulle on niin vaikeaa tehdä tällaisia valintoja. Ehkä se on juuri se kuvitelma, että lopputuloksesta pitäisi tulla täydellinen – ja mieluiten vielä heti kerralla.

Yhden luonnoksen sain kuitenkin piirreltyä kasaan ja mikäli en tässä ennen kirjeen lähettämistä saa hyvää ideaa ja ehdi sitä toteuttaa, niin lähetän sinulle tuon luonnoksen. Se on lyhyt (mutta sitähän sinä pyysit), vähän makaaberi ja vähän absurdi mutta se täyttää tehtävänannon. Tavallaan. Pelkkänä tekstinä se ei kylläkään toimisi mutta kun minulla nyt on tapana piirustella ajattelun tueksi, niin olkoon.  

Olen tässä pikku hiljaa tutustunut Kirjoittajaklubin järjestämään Miki Liukkosen Kirjoittajakouluun, johon ilmottauduin slloin, kun etsin helpotusta vertaistukivajaukseen. Nettikurssi on hyvä formaatti tästäkin syystä; materiaalia voi lueskella ja katsoa omaan tahtiin aina silloin, kun on aikaa ja halua. Toistaiseksi en ole vielä kirjoittanut mitään kurssiin liittyvää mutta Liukkosen alustukset ja tehtävänannot ovat saaneet minut ajattelemaan. Alitajuntani työskentelee jo, sen tiedän. On vain ajan kysymys, milloin kirjoitan ajatukseni ulos. Minulla on kyllä melko korkeat odotukset sille, miten tuo kurssi vaikuttaa kirjoittamiseeni. Toivottavasti en nyt aseta itselleni liian suuria paineita; tavoite on kuitenkin kehittyä kirjoittamisessa ihan orgaanisesti eikä mitenkään tuloshakuisesti… Uskon, että kirjoittamalla Liukkosen kurssin tehtävät ei voi olla kehittymättä ja tajuamatta itsestään uusia asioita, sen verran syvälle siellä tunnutaan menevän.

Oli ihanaa lukea sinun tunnelmistasi tätä kirjeenvaihtoprojektia koskien. Minulla on hyvin samanlaisia ajatuksia aiheesta. Tuntuu jotenkin oikealta, että haastan itseäni kirjoittamisen saralla. Mitä enemmän kirjoitan, sitä oikeammalta se tuntuu. Kirjoittaminen on minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni. Kiitos, että olet kannustanut ja vähän potkinutkin minua tämän kirjeenvaihdon aikana. En tiedä, mitä olisin saanut aikaan, mikäli tätä projektiamme ei olisi. En usko, että paljoakaan. Enhän minä tässä nytkään toki mitään romaania ole kirjoittanut mutta nollatasosta nouseminen siihen, että kirjoitan kerran viikossa kirjeen ja jonkin pienenkin tehtävän, on suuri. Ja suurinta ainakin minun kohdallani on se, mitä on tapahtunut ajattelussani ja itsetunnossani kirjoittamista koskien. Minussa on noussut halu oppia ja kehittyä sekä myös usko siihen, että kirjoittaminen tulee kuulumaan jollain tavalla minun tulevaan toimeentulooni. Ja tästä olen todella onnellinen!

Tästä inspiroituneena haluaisin sinun kirjoittavan pienen tarinan, jonka aiheena on toiveen täyttyminen. Tai sitten voit tietenkin kirjoittaa jotain aivan muuta niin kuin tähänkin asti, heh. Pääasia, että kirjoitat. Olet hyvä siinä!

Kello on taas hujahtanut yli puolen yön… Annan periksi, en keksinyt mitään kunnollista ideaa pyytämääsi dialogiin. Joten tässä se ainoa ajatelmaluonnos, jonka sain aikaiseksi. Kiitos ja anteeksi!

Annastiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *