Ajatukset ulkona

”Nyt pitäisi saada tehtyä kaikki tsiljoona kevättyötä puutarhassa!”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 08.05.2020 klo. 01:07

Ystäväni,

Kiitos kirjeestäsi. Ja kiitos, kun veit minut kirjoituksessasi Helvetin porteille. Mitenkäpä muuten sitä ihminen tietäisi, millaista siellä on, ellei joku kirjoittaisi siitä!

Se, mikä sinun kirjoituksissasi on ihanaa, on se pienieleinen ja hienovarainen huumori, jota viljelet vakavimmissakin tilanteissa. On vapauttavaa, kun synkän tarinan luettuaan on pakko päästää pikkuhiljaa sisälle kertynyt huvittuneisuus epäuskoisena tyrskähdyksenä ulos.

Ergonomia on tärkeää! (Siis kissalle.)

Huumori onkin jännä laji, ja vaikea. Hienovarainen hauskuus on ihan parasta. Väkisin tehty, alleviivattu huumori toimii vain harvoin. (Paitsi jos sitä alleviivaa ihan liian paljon. Silloin se muuttuu taas hauskaksi.) Ehkä siksi en pidä kovinkaan montaa stand-up -esitystä hauskana. Aitous on siinäkin kaiken perusta.

Yllättävyys on hauskaa: Että olettaa jotain tapahtuvaksi ja sitten se tapahtuukin aivan toisella tavalla – tai ei ollenkaan. Ja luettelot, jotka alkavat loogisina ja päättyvät yllätykseen… Siksi tuo sinun ”Hitler, Kleopatra ja naapurin Veijo” nauratti.

Paras sketsi, jonka muistan, on sellainen, jossa pianisti kävelee konserttilavalla olevan flyygelin ääreen, istuutuu heittäen frakkinsa liepeet taakseen, asettaa kätensä koskettimille ja jalkansa pedaalille – ja *vrooom* ajaa pois. (Jos muistat, mistä sketsisarjasta tämä on, niin kerro toki. Itse olen unohtanut. Ohut muistikuva minulla on, että pianistia olisi esittänyt Heikki Kinnunen harmaa kiharaperuukki päässään.) Kikatin tälle sketsille lapsena maha kipeänä, ja edelleen mielikuva aiheuttaa naurunpurskahduksen.

Olen ollut tällä viikolla jälleen jumissa kirjoittamisen suhteen. Tiedän, että minun pitäisi kirjoittaa blogitekstejäni, jotta saisin blogini joskus julkaistua – mutta kun nyt on kevät! Ulkona on aurinkoista ja maa on sula. Nyt pitäisi saada tehtyä kaikki tsiljoona kevättyötä puutarhassa!

Pari päivää sitten istuin koko aamupäivän tuijottaen tietokoneen ruutua, enkä saanut mitään aikaan. Lopulta totesin sen olevan täysin järjetöntä – enhän sinä aikana saanut tehtyä kirjoitus- enkä ulkotöitä. Ja niin sitten menin ulos, jossa sain paljon töitä tehtyä. Näinköhän saan mitään kirjoitettua kesäaikaan…

Kirjoitin antamastasi otsikosta runon. Tähän runoon en ole enkä ole olematta tyytyväinen. Se kirjottui jotenkin huomaamatta, muun tekemisen välissä, eikä herättänyt minussa mitään sen suurempia tunteita. Ehkä aihe on jo niin kulunut, että minun versioni vaikuttaa jo valmiiksi vanhentuneelta. Ehkä en vain keskittynyt tarpeeksi. Tai ehkä se onkin vielä kesken. En tiedä. Siinä se nyt kuitenkin on. Ehkä tämä on runo Roope Ankalle hänen sairasvuoteellaan..?

Onko onnea vanheta rahan virratessa?

Koko elämäsi olet palvellut rahaa
Ymmärrätkö, mistä olet jäänyt paitsi
Miltä tuntuu kolikon kylmyys kättäsi vasten
Etkö mieluummin silittäisi rakkaan ihoa

Onko onnea maksaa rakkaudesta
Etkö usko: sinä ansaitset aidon kiintymyksen
Onko onnea, että tiedät tilisi olevan täynnä
Etkö huomaa, että sydämesi on tyhjä

Onko onnea vanheta rahan virratessa
Etkö mieluummin kuuntelisi puron ääntä?

Kuuntelin eilen tiskatessani musiikkia. Oli hämmentävää taas todeta, miten suuri voima sillä on. Muutamien Egotripin kappaleiden mukana tuli tunnelma kokonaisesta aikakaudesta. En edes muistanut mitään konkreettista tapahtumaa mutta koin uudestaan tunteita ja tunnelmia sekä muistin ihmisiä siltä ajalta.

Silloin, kun vielä kuuntelin paljon musiikkia, minulla oli tapana jumittua: Saatoin kuunnella ainoastaan yhtä tiettyä levyä tai artistia vaikka kuukauden tai parikin. Egotripin albumit Helsinki-Hollola ja Matkustaja soivat minulla 2000-luvun alussa ilmeisesti hyvinkin pitkän ajanjakson, koska tunnen niiden musiikin kehossani.

Ajattelin, että olisi mielenkiintoista kirjoittaa musiikin soidessa, sen inspiroimana… Ja koska minä en nyt ehdi sitä tehdä, niin sinä saat ottaa tästä kopin! Laita joku sinulle tärkeä kappale soimaan toistuvasti ja kirjoita sen herättämistä tunteista, ajatuksista, väreistä tai ihan mistä vain – mistä minä tiedän, mitä sinun päässäsi liikkuu. Tämän ei tarvitse olla mikään kokonainen mietitty tarina. Mutta se voi olla sitäkin. Rentoudu. Kirjoita mitä vain.

Toivottavasti lomaviikkosi on mennyt hyvin ja olet saanut levätä. Energiaa tulevaan viikkoon ja onnea uuteen kotiin!

-Annastiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *