Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 09.06.2020 klo. 21:49
Rakas ystävä.
Huh! Kylläpä tässä viikossa on ollut paljon tekemistä! Pidän tämän kirjeen nyt hyvin lyhyenä ajan puutteen vuoksi. Ehdin kuitenkin tehdä antamasi tehtävän jo toissa päivänä!
Tehtävästä syntyi nyt tällainen laulun tapainen ja pikkuisen otin vapauksia tuossa otsikossakin, kun laulu veikin vähän erilaiseen suuntaan. Saa heittää kommentteja ja ihan korjausehdotuksiakin. Jotkut rytmitykset ei oo ihan kohillaan, eikä ne ole kyllä ihan mun vahvuusaluettakaan. Saat niistä halutessasi natseilla, niin minäkin opin jotain.
Sinun takiasi kestin mitä vaan
Ajattelin sinua äsken,
kun lasten lyömistä leikkivän näin
Nyt ajatuksiani käsken,
käännä katseesi uutta päin
En saa sua haluta enää,
olen paennut piiristäsi
Pyysit etten lempeäsi penää,
voisin poistua silmistäsi
Yhden lauseen jos enää sanoa saan,
jolla pyrin sut vakuuttamaan
Sinun takiasi kestin mä mitä vaan,
otin kiltisti turpaan
Ymmärrän myös sun puutteita, vikoja,
mahdollista ja mahdotonta
Onhan rakkaus kai liikettä, tekoja,
tahdollista tai tahdotonta
Jos sallisit maansa näin myyneelle,
että vielä sun sydäntäs kosken
Myös sanoille, iskuille, lyönneille,
kai kääntäisin toisen posken
Yhden lauseen jos enää sanoa saan,
jolla pyrin sut vakuuttamaan
Sinun takiasi kestin mä mitä vaan,
otin kiltisti turpaan
Pyrin aina vain sua tukemaan,
aika paljosta luovuinkin
Aloit juomaan ja maailmaa vihaamaan,
vaikka uskoni hylkäsin
Paljon pystyit sä sanoin mua satuttamaan,
minä nöyrryin ja rukoilin
Peloissas aloit huorittelemaan,
vakuutan olin uskollisin
Yhden lauseen jos enää sanoa saan,
jolla pyrin sut vakuuttamaan
Sinun takiasi kestin mä mitä vaan,
otin kiltisti turpaan
Yhden lauseen jos enää sanoa saan,
jotta alkaisin itse ees oppimaan
Rakkaudesta kestin mä mitä vaan,
se ei saa tulla toistumaan
Kerron ensi kirjeessä paremmalla ajalla kiireistäni ja ehkä vielä muokkaan tuota runoakin…
Sinähän voisit ensi kirjeeseesi kirjoittaa jonkinlaisen jutun kiireestä. Minä keskityn nyt elämään sitä todeksi. Taas mennään…
-Jussi