Alitajunta on ihana asia!

”Miten tulee käyttäytyä Suomen ensimmäisen koiran kohdatessaan; voiko papsuttaa ja lässyttää vai tuleeko huutia turvamiehiltä?”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 10.07.2020 klo. 17:48

Ystäväni,

Kirjoittelen taas maailmalta. Olin eilen kuvauksissa Helsingissä ja nyt tätini luona Hyvinkäällä. Huomenna palaan kotiin.

Viikko siitä eteenpäin minulla onkin sitten tuparit! Viime kesänä en jaksanut järjestää mitään, kun koko kesä meni ihmetellessä uutta kotia – tai lähinnä sen puutarhaa – ja palautuessa työelämän rasituksista.

Mutta nyt kokoan voimani ja siivoilen vähän sellaisiakin asioita ja paikkoja, joita en ole vielä muuton jälkeen käynyt läpi. Sitten kehtaan kutsua minua auttaneita kyläläisiä ja ystäviä juhlimaan minun uuttaa ihanaa kotiani. Kivaa, kun sinäkin tulet!

Ihanaa, että kyläpaikassakin on aamupalalla kissa sylissä <3

Jouduin tekemään hieman ajatustyötä tämän tekemäni mainoskuvauksen kanssa, mainostettava tuote kun sisältää lihaa ja itse olen kasvissyöjä (pienillä lipsahduksilla lievennettynä). Olisin tietysti voinut kieltäytyä näyttelemisestä tuossa mainoksessa eettisiin syihin vedoten mutta tosiasia on myös se, että mainoskeikasta saa rahaa, ja itselläni taas tuntuu olevan krooninen rahavajaus.

Lohduttaudun sillä, että en usko vietteleväni ketään kasvissyöjää tai vegaania lihansyönnin pariin muutaman sekunnin pätkällä, jona mainoksessa vilahdan. Eikä tätä mainosta myöskään olisi jätetty tekemättä, vaikka olisinkin kieltäytynyt roolista.

Joka tapauksessa näytteleminen on ollut minulle aina mukavaa ja se oli sitä myös nyt. Kuvausryhmä oli kaikin puolin ystävällistä, hauskaa ja ammattitaitoista, mikä osaltaan teki keikasta kivan. Se on nyt tehty.

Sattumaa? Kävellessäni kuvauspaikalle ohitin presidentinlinnan!

Huijasinpas sinua!
Presidentintapaamistarinoista väärä ja täysin keksitty oli juuri se ehkä ilmeisin vaihtoehto, eli istuvan presidentin, Sauli Niinistön näkeminen. Sain siihen inspiraation eräässä Facebook-ryhmässä näkemästäni keskustelusta, jossa moni ihminen kertoi nähneensä Niinistön koiransa kanssa kävelyllä puistossa. Hänellä on varmasti turvamiehetkin mukana mutta he sulautuvat siviilivaatteissaan ympäristöön niin hyvin, että vaikuttaa siltä, kuin Niinistö ja Lennu olisivat liikkeellä täysin kahdestaan.

(Ihan vaan varmuuden vuoksi selitys, että en siis seuraa mitään stalkkeriryhmää vaan kyse oli eläinten ystävien kohtauspaikka Eläinvideokerhosta, jossa pohdittiin, miten tulee käyttäytyä Suomen ensimmäisen koiran kohdatessaan; voiko papsuttaa ja lässyttää vai tuleeko huutia turvamiehiltä…)
(Oliko tämä selitys nyt yhtään vähemmän epäilyttävä..?)

Kekkosen olen todellakin nähnyt. Tosin olin niin pieni silloin, että kuulin tämän asian äidiltäni vasta pari viikkoa sitten. Siksi en ole sitä koskaan sinulle kertonut. Mutta onhan se silti totta, vaikka en sitä muistanutkaan… (Mennäänkö tässä nyt ihan siinä hujauksen rajalla..?)

Minulle antamasi kirjoitustehtävän luettuani minulta pääsi pieni kirosana. Presidentin tapaamista varten tehtävä asialista tuntui jotenkin niin epäminulta. Kirjoittelin muutamia minulle tärkeitä asioita listaksi paperille, ja yritin vääntää niitä jopa runon muotoon mutta ei siitä mitään tullut. (Kirjoitin mm. tällaisen riimin: ”Muista, että olet esimerkki; maan isä, etkä mikään peruserkki.” 😀 )

Junassa on hyvä kirjoittaa

Mutta voi rakas alitajuntani!
Heräsin tätini luona joskus viiden maissa aamulla aikaisen töihinlähtijän ääniin, ja mieleeni alkoi yhtäkkiä tulla runon punainen lanka ja säkeitä… Kirjoitin ne ylös kännykän muistioon ja rupesin taas nukkumaan. Kotimatkalla junassa kirjoitin sitten runon hyvän pohjan tiimoilta valmiiksi.

Lauluhan siitä sitten tuli, koska tietysti viideltä aamulla riimit muotoutuvat päässäni sävelten siivittäminä… Minä rakastan alitajuntaani!

Tehtävänannon noudattamisesta voidaan tietysti taas olla montaa mieltä… mutta tässä on nyt minun toteutukseni, ota tai jätä:

Mä tapaan Saulin

Tulevaisuuden luonto tulee vr-laseista.
Ei metsään mennä koskaan,
ei kai niitä kohta olekaan.
Pohjavedet paskotaan,
meidän keuhkot myydään Kiinaan.
– Muista kysyy presidentiltä!

Kansalliset yhtiöt meidät rahaan lassoaa.
Järvet pulloon laitetaan,
juomisesta joutuu maksamaan.
Meidän maa ei ole meidän,
kaivosyhtiöt sen omistaa.
– Muista kysyy presidentiltä.

Joo-oo, mä tapaan Saulin tänään illalla,
mä tiedän, mistä se kulkee,
kun se Lennun kanssa lenkkeilee.
Joo-oo, mä menen siihen,
kun ne kulkee sillalla.
Mä laitan tämän Suomen politiikan raiteilleen.

Verosuunnittelu imee taloutemme kuiviin.
Eikö äiti kertonut, et rehellisyys maan perii?
Ei luonnon tuhoamista
voi maksaa aneilla!
– Muista kysyy presidentiltä!

Joo-oo, mä tapaan Saulin tänään illalla.
On aika, että Suomen isä
ottaa jotain kantaa!
Joo-oo, mä menen niin, ettei mua huomata
ennen, kuin on paha merrassa.

Joo-oo, mä haluun pitää Suomen pinnalla.
Jotain uutta tarttis tehdä,
eikä mennä valmiita latuja.
Joo-oo, mä tapaan Saulin tänään illalla.
Mä kysyn oikeet kysymykset,
enkä huoli mitään satuja.

Joo-oo,
näitä juttui täytyy tivata.
Ei kukaan ota kantaa,
jos ei seinää vasten paineta.
Joo-oo,
mä tapaan Saulin tänään illalla.
Mä ehdin kysyy paljon,
ennen kun mut poseen kannetaan.

Mä tapaan Saulin tänään illalla.


Kirjoittaisitko minulle ensi kerraksi tarinan, jonka päähenkilöllä on eettinen ristiriita. Tarina voisi tapahtua 1920-luvulla. Kirjoittamisen iloa!

-Annastiina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *