Siedätyshoitoa

”Vaikuttaa siltä, että aikuisena pelkään enemmän, kuin lapsena pelkäsin.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 10.08.2020 klo.23:11

Rakas ystävä,

Kiitos kirjeestä ja mielenkiintoisesta tehtävästä.

Pääsin selailemaan vähän vanhaa kirjeenvaihtoamme ja täytyy tunnustaa, että se tuntui hassulla tavalla vähän vistolta. Samalla tavalla kuin minusta tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta lukea omia vanhoja päiväkirjojani että olen jättänyt ne jopa kirjoittamatta.

Mutta toisaalta, menneen kirjeenvaihtomme selaileminen avasi kyllä ikkunan viime talveen; ajatuksiin ja tunteisiin ja tunnelmiin, joita olin jo unohtanut. Jännällä tavalla pystyin omista kirjeistäni muistamaan myös niitä mielentiloja, joissa olen niitä kirjoittanut.

Päätin jatkaa tätä siedätyshoitoa myös tehtävän muodossa. Sinähän annoit minulle tehtäväksi valita jonkun aiemmin minun sinulle määrittämistä tehtävistä ja päädyin valitsemaan sen, joka pakottaa minut tutkailemaan omia nuoruuden ja lapsuuden kirjoituksiani.

Sivumennen sanoen täytyy todeta, että tuli ihan sellainen fiilis, että olen antanut sulle ihan pöljiä tehtäviä matkan varrella. Mutta ilmeisesti sinä et ihan täysin ole niihin tuskastunut kuitenkaan. Noh, joka tapauksessa, valitsemani tehtävänanto kuului sanatarkasti näin:

”Pyydän sinua kaivelemaan tällä kertaa arkistojen aarteita eli etsimään jonkin lapsena tai koululaisena kirjoittamasi tekstin. Kirjoita se mielellään ensin ihan sellaisenaan ylös. Tee sille sitten jotain. Saat itse valita lähdetkö jotenkin muokkaamaan tekstiä, kirjoitatko sille jonkin tekstiparin tai lähetätkö vaikka kirjeen silloiselle itsellesi.”

Ja tässä tulee itse teokseni. Alkuperäinen teksti on poimittu alakoulun kirjoitusvihkostani ja siinä 2. luokalla oleva Jussi on kirjoittanut peloistaan.

1995
1. Minä pelkään korkeita paikkoja.
2. Minä en uskalla mennä kummitusjunaan.
3. Minua pelottaa, jos säikähdän.
4. Minä pelkäsin pienenä pimeää.
5. Äiti pelkää korkeita paikkoja.


2020
1. Minä pelkään korkeita paikkoja.
2. Minä pelkään, ettei millään olekaan merkitystä.
3. Minä pelkään sairastuvani.
4. Minä pelkään menettäväni lapseni.
5. Minä pelkään ihmisiä.
6. Minua pelottaa, jos säikähdän.
7. Minä pelkään puhua tunteistani.
8. Minä pelkään välillä pimeää.
9. Äiti pelkää korkeita paikkoja.
10. Minä uskallan mennä kummitusjunaan.

Vaikuttaa siltä, että aikuisena pelkään enemmän, kuin lapsena pelkäsin. Tai sitten olen oppinut sanoittamaan pelkojani paremmin, sillä kyllä minä monia näistä asioista pelkäsin jo lapsena.

Kouluajoista tulee vahvasti mieleen se pelottava tunne, kun kävelee kouluun ja joutuu kohtaamaan siellä odottavat ihmiset. Eikä kyse ollut siitä, että minua olisi kiusattu. Ihmiset ja heidän luokseen meneminen vain pelotti. Mutta pelko helpotti aina, kun pääsi perille ja niiden ihan tuttujen ihmisten seuraan.
Pelot ne kyllä on jänniä.

Heitän sinulle vastapallona saman tehtävän takaisin. Tutkaile mennyttä kirjeenvaihtoamme ja etsi sieltä joku itse määrittämäsi tehtävä ja toteuta siitä joku versio.

Mitenkäs siellä on muuten yövahtina pysytty virkeänä? Onko tekstiä syntynyt?

– Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *