Lähellä ja kaukana

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 13.11.2020 klo. 16:26


Ystäväni

Kiitos henkeäsalpaavasta sukellustarinastasi. Huomasin oikeasti sitä lukiessani lakanneeni hengittämästä – tai ainakin hengittäväni kovin pinnallisesti – ja tunsin omakohtaisesti päähenkilön pinnanalaisen hapenpuutteen. Piti ottaa oikein iso tietoinen hengitys tarinan lopussa, että pääsin eroon veden puristuksesta. Tarina onnistui herättämään mielenkiinnon ja haluaisin todella lukea sille jatkoa.

Kiire on nyt astetta pienempi kuin vähään aikaan. Tällä viikolla minulla ei ollut kuvauksia, joten olen ollut kotosalla. Korona on iskenyt nyt tähänkin pikkukaupunkiin ja nyt vain toivon ja teen parhaani, että se pysyy kaukana minusta. Draamaopetus on peruttu ensi viikolta juuri viruksen leviämisen estämiseksi mutta käyn tekemässä vielä parin päivän kuvaukset etelässä. Sitten minun osani sarjassa on kuvattu. Ja sitten voin tulla kotiin erakoitumaan.   

Haluaisin nyt tiedustella, olenko mahdollisesti tehnyt sinulle jotain pahaa? Antamassasi tehtävässä ja sen saatesanoissa kun oli aistittavissa hienoista sadismia… 😀 Jouduinkin kyllä miettimään jonkin aikaa, mitä tässä antamassasi aloituslauseessa kerrottiin ja mitä sen rivien välistä selvisi.

Mistä se lause muuten on peräisin? Haluan tietää, kuinka kauaksi todellisuudesta minun ajatukseni heittävät.

Siitä se kirjoittaminen lähtee

Toin auton huoltoon aamulla ja istun nyt odottamassa sen valmistumista läheisessä kahviossa. Tässä on hyvä kirjoittaa. Aluksi tuntui, ettei tähän löydy mitään fiksua tarinaa ja lopulta päädyin taas pyörittelemään niin montaa ideaa, että en tiennyt, mistä lähtisin kirjoittamaan. Sitten päädyin jälleen kerran heittäytymään impron vietäväksi eli aloin vain kirjoittaa. Lause lauseelta tarina sitten muodostui. Tällainen siitä nyt sitten tuli.

Meillä on sekä olkia että muuta rehua aaseillemme, niin myös leipää ja viiniä minulle itselleni ja palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa, niin ettei meiltä mitään puutu. Pidä sinä nyt vain huolta itsestäsi. Me pärjäämme kyllä. Pakkasitko lämpimän viltin mukaan? Muistatko varmasti, mitkä tähdet vievät pohjoiseen ja miten pensaat tuuheutuvat etelään päin? Onko sinulla rikkikiviä, jotta saat tehtyä tulen lämmittämään sinua kylminä öinä? Hyvä. Me odotamme sinua täällä.

Odotahan vielä ennen kun menet. Haluaisin vielä sanoa, että… No, kun olet todistanut vanhemmillesi olevasi aikuinen ja kykeneväsi siihen mihin isäsikin; kun olet ylittänyt aavikon ja palaat takaisin, niin silloin minä vien sinut kylään papin luokse. Palvelijasi ja hänen kanssaan oleva nuori mies saavat olla todistajiamme, kun vannomme yhdistävämme elämämme ikuisiksi ajoiksi. Silloin ei tule meiltä leipää ja viiniä puuttuman ja voimme ostaa vaikka kolmannen aasin. Eikä sinun tarvitse enää todistella itseäsi kenellekään. Silloin olet minun vaimoni ja sinua arvostetaan sen takia. Minun takiani sinun ei tarvitse ylittää aavikoita eikä yöpyä taivaan alla sillä minä arvostan sinua itsesi takia, tiedäthän sen? Jos silti haluat mennä, kalleimpani, suojelkoon Jumala sinua matkallasi.

Noin mentiin taas jonnekin kauas sekä maantieteellisesti että ajallisesti…

Ja kohta minä menen maantieteellisesti tonttini sivurajalle tynnyrisaunaan. Jee.

Ihanaa viikonloppua sinulle! Kirjoita ensi kerraksi… öö… joo: Kerro, minkälainen ihminen on Pauli Frederik Hellsten. Onpa kivaa päästä tutustumaan häneen!

Annastiina

Kauneutta jäälyhdyn läpi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *