Maailma valmiiksi

”Ehkä minäkin sitten löydän jostain vielä jonkun takan tai kaminan, johon saan tulet sytyttää ja nauttia hetken tuleen tuijottelusta.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 15.12.2020 02:28

Rakas ystävä,

Kirjoitan sinulle taas lyhyesti, koska elämässä on näköjään hyvin vähän aikaa tärkeille asioille tällä hetkellä. Joulu tulee. Maailma pitää saada valmiiksi. Töissä on kiirettä. Päässä on kiirettä. Ei se tästä, mutta toisaalta kyllä kai.

Viikon päästä jo helpottaa, kun alkaa loma. Ehkä minäkin sitten löydän jostain vielä jonkun takan tai kaminan, johon saan tulet sytyttää ja nauttia ihan vaan hetken tuleen tuijottelusta. Vaikka nyt on kyllä vähän sellainen fiilis, että mieli kaipaa enemmän vain tekemistä, jotta se ei ehtisi ihan kaikkea kelailemaan yhtä aikaa edestakaisin ja moneen kertaan. Parempi siis pitää aivot kiireessä, ettei karuselli lähde ylikierroksille.

En enää itse näköjään kuvaa juuri mitään mutta onneksi nuorempi polvi napsii tällaisia mestarillisia otoksia

Kiitos kirjeestäsi ja mahtavasta runosta tai laulusta. Samastuin salatonttuun. Taidan kaikesta huolimatta olla vähän sellainen Peter Pan tai ehkä enemmän sellainen ujo pikkupoika, joka mielellään lähtisi pystyttämään takapihalle joulua eläimille. Pitkään olen luullut olevani pikemminkin päinvastoin pikkuvanha. Boomerin mieli kahlittuna milleniaalin ruumiiseen. Mutta se on tainnut ollakin vain tarina, jonka olen keksinyt itselleni, suojellakseni itseäni. Itseltäni? Tiedä häntä. Mystisiä ovat nämä mielen polut.

Kirjoitin sinulle nyt kuitenkin toiveesi mukaisesti tavaralähetistä. Hieman tuli kerrottua myös hänen ystävästään. Tämä on jälleen enemmänkin tällainen sirpale kuin mikään kokonainen tarina, mutta näillä mennään


Huonomuistinen tavaralähetti

Tämän olen kirjoittanut ylös muistaakseni. Oletko sinä joskus unohtanut jotain? Minä olen. Minä olen Max Nykänen ja olen tavaralähetti. Tai olin, koska enää en pysty työtäni tekemään. Minä kärsin muistisairaudesta, enkä siis useimmiten enää muista hetken kuluttua mitä minä olin äsken lähdössä tekemään. Välillä kyllä muistan oikein hyvin, mutta tavaralähettinä ei oikein voi ottaa riskiä. Tavara on kuljetettava sinne minne se kuuluu kuljettaa, silloin kun se kuuluu kuljettaa. Ei ole vara unohtaa mihin aamupäivän kuljetukset on tarkoitus viedä, kun iltapäivän kuljetukset tekevät jo tuloaan. Olen yhtenä päivänä unohtanut mistä olen tulossa ja toisena päivänä mihin olen menossa. Olen kuljettanut konepajan tilaaman jyrsimen ompelimoon, jättänyt ompelimon tilaaman leikkurin lastauslaiturille ja jättänyt vaimon evääksi laittamat voileivät syömättä lounastunnilla.

Ystäväni Jorma ”Horemheb” Jäppinen auttoi aikansa minua salaamaan tämän sairauteni. Horemheb on hyväsydäminen varastopäällikkö. Hän tarkoittaa aina hyvää, mutta jälkikäteen ajateltuna hänen hölmö ystävällisyytensä ajoi minutkin vain pahempaan tilanteeseen. Horemheb Jäppinen on pitkä ja jäntevä mies, arviolta kolmekymmenvuotinen eli minuun verrattuna nuorukainen. Suurella älykkyydellä häntä ei ole siunattu, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä kyllä. Siksi en ole koskaan voinut olla hänelle vihainen. Hänen tekonsa, olivatpa ne kuinka älyttömiä tahansa, kumpuavat aina aidosti hänen sydämestään, enkä usko, että hän on koskaan tehnyt mitään satuttaakseen, loukatakseen tai muuten vahingoittaakseen toista elävää olentoa. Autuaita ovat hengessään köyhät ja puhdassydämiset. 

Minun elämääni Horemheb toi sekä iloa että murhetta teoillaan. Ei nimittäin ole julmempaa ystävällisyyttä kuin auttaa sairasta peittämään sairautensa, auttaa sairasta uskomaan terveyteensä ja auttaa sairasta pettämään itseään ja ympäristöään. Horemhebillä oli valta merkitä tai olla merkitsemättä ylös muistini tuottamat murheet työnantajamme papereihin, mutta jokin jumalattomuus sai hänet toimimaan tavalla, jonka hän katsoi viisaaksi ja hyväksi, mutta jonka minä nyt päinvastoin katson typeräksi ja pahansuovaksi. Eikä pidä nyt ymmärtää väärin, ettenkö arvostaisi ja ymmärtäisi hänen tarkoitusperäänsä. Päinvastoin olen täysin vakuuttunut siitä, että tämän kaiken Horemheb teki auttaakseen minua pitämään työpaikkani, elantoni ja elämänhaluni. Mutta valhe, samoin kuin totuus, on tehty paljastumaan.

Tapahtunutta ei voi tehdä tapahtumattomaksi, unohtunutta ei voi tehdä unohtumattomaksi. Sairautta ei voi puhua terveydeksi. Niinpä myös tämä salaisuus nousi aikanaan pintaan, mutta sitä ennen jokainen piilotettu unohdus ehti kertautua ja kerätä korkoa päälleen. Sairauteni paheni päivä päivältä ja viikko viikolta. Ja vaikka vajosinkin yhä syvemmälle unohdukseen, en siltikään voi olla vihainen Horemhebille, joka piti minut kiinni oikean elämäni syrjässä pidempään kuin olisi ollut hyväksi kenellekään. Ja samalla kun kiroan hänet, olen myös kiitollinen hänelle ja toivon hänen tietävän, että rakastan häntä ystävänä elämäni viimeisiin päiviin asti.

Muistini tai muistamattomuuteni vankina en sitä ehkä pysty hänelle enää itse kertomaan, mutta mielessäni rukoilen hänelle onnea ja autuutta matkallaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, myös Horemheb sai tekonsa tähden lähteä työpaikastaan varastopäällikkönä. Hänen takiaan valtava joukko tavarantoimituksia oli solmussa ja kerta toisensa jälkeen väärissä paikoissa pitkin kaupunkia. Oliko se sen arvoista? Sen tuomion voi jokainen itse mielessään langettaa. Tämän olen kirjoittanut ylös muistaakseni. Tai unohtaakseni. En ole aivan varma.


Joululoma lähestyy ja ehkä mekin heittäydymme kirjoitustauolle pyhien koittaessa, ehkä jo vähän ennakoiden. Sinä taidat kuitenkin ehtiä sitä ennen vielä yhden kirjeen kirjoittaa, joten heitänpä täältä vielä tehtävän kehiin. Ennakoin jo tulevaa ja patistan sinua kirjoittamaan lupauksen uudelle vuodelle. Sen ei tarvitse olla totta, eikä mikään oma lupauksesi. Saat käyttää mielikuvitusta ja tyylikin on vapaa.

Hauskaa viikkoa!

– Jussi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *