Strateginen paussi

”Aivoja ei voi pakottaa.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 05.05.2020 klo. 00:21

Rakas ystävä,


Tänään on ollut hieno päivä. Olen ollut lomalla ja järjestellyt uutta kotiani. Olen pitkästä aikaa vain olla möllöttänyt, tuijotellut välillä kattoon ja antanut ajatuksen vain leijailla sinne tänne. Tämä lienee nyt sellainen työkaverini suosittelema ”strateginen paussi” eli hetki, jossa aivoja ei pakotetakaan ajattelemaan mitään tai tekemään töitä. Silloin aivot tutkimusten mukaan alkavat kaikista tehokkaimmin tuottaa oikeasti luovia ajatuksia. Aivoja ei voi pakottaa.

Tämän paussin ansiosta tartuin myös antamaasi tehtävään suurella ilolla. Inspiroiduin valtavasti myös upeasta ja hieman dadaistisen villistä seikkailukertomuksestasi Kakskarvalan väestä. Heittäydyit todella, ja päätin sitten lisätä omaankin tehtävääni hieman tuota samaa improelementtiä, johon haastoin sinut tehtävänannossani.

Toiveesi mukaisesti aloin siis etsiä sopivan inspiroivaa taidekuvaa pienen tarinan pohjamateriaaliksi. Nappasin kirjahyllystä suurikokoisen ”Italian renessanssi” -teoksen ja selailin sitä pitkästä aikaa. Renessanssi ja erityisesti renessanssin taide on aina jotenkin erityisellä tavalla sykähdyttänyt ja kiehtonut minua. Ehkä siinä kiehtoo se eräänlainen kaksinaismoralismi ja symboliikka, jota nerokkaimmat taiteilijat ovat käyttäneet sekä miellyttääkseen taiteen ostajia ja tilaajiaan sekä toisaalta viestiäkseen omasta ideologiastaan tilaajan edes huomaamatta. Mitä kaikkea noihin teoksiin onkaan piilotettu.

No, minä en tarttunut kuitenkaan mihinkään omaan suosikkikuvaani vaan jotenkin minua alkoi kiehtoa kokonaisen sivun kokoiseksi painettu kuva Helvetistä. Aloin miettimään minkälaista sitä olisikaan (tai onkaan) sitten manalan porteilla, jos kertomukset ja esimerkiksi Danten ”Jumalainen näytelmä” pitäisivät paikkansa. Minkälainen ihminen sinne astelisi?

Luca Signorellin teos The Hell Detail eli Yksityiskohta Helvetistä – ja minun sormeni

Olen jo joskus aiemmin pyöritellyt päässäni ajatusta ”Vittumaisten paskiaisten saagoista” ja päätin kokeilla kirjoittaa ihan lyhyesti sitä ajatusta auki.


Ja kuten sanottu, heitin vielä kierroksia koneeseen ja nappasin kirjahyllystäni myös toisen teoksen, Arthur Conan Doylen Sherlock -seikkailujen kokoelman ja koostin tarinani otsikon sieltä sattumanvaraisesti esiin pompanneista sanoista. Otin itse kyllä vielä enemmän vapauksia otsikon muodostamisessa ja laitoin sanoja jopa eri järjestykseen kuin missä ne minulle ilmestyivät ja jätin osan sanoista jopa pois itse otsikosta ja löysinkin edestäni oikein minulle sopivan otsikon, joka on:


Hädin tuskin tahdoin hyvää

“Ei hyvä herra, minä en tahdo teille mitään pahaa. Itse asiassa minä en tahdo teille yhtään mitään.” totesi saatanan ärsyttävä nuori kloppi Helvetin portilla. “Minun tehtäväni on vain avata tämä portti niille, joiden kuuluu astua siitä sisään ja pitää huoli siitä, ettei kukaan sisälle joutuneista astu siitä ulos. Hädin tuskin pystyn näillä resursseilla huolehtimaan siitä tehtävästä, saati että tässä pitäisi vielä alkaa tahtomaan ihmisille hyvää tahi pahaa.

”Turha sen on tuossa leukojaan louskuttaa vittumainen virne naamallaan. Minä olen kyllä tahtonut pahaa toisille ja lähinnä hyvää itselleni. Vaikka hädin tuskin edes tiedän mitä hyvä ja hyveellinen on. Ihan ansiosta seison täällä jonottamassa sisään Helvetin porteista. Samassa jonossa Hitlerin, Kleopatran ja naapurin Veijon kanssa. Ei jumalauta, en kyllä ikinä uskonut, että tällaista paikkaa edes on. Minä, kastamaton, tekopyhä jumalanpilkkaaja ja haureuden tekijä. Ma harhaelin synkkää metsämaata polulta oikealta poikenneena. Vittu elämässäni muuta tehnytkään kuin harhailin synkillä poluilla.

Olen varas ja rosvo, eripuraisuuden kylväjä, väkivaltainen, vihainen ja kaunainen tuhlaaja ja petturi. Lähimmäisiäni olen pettänyt, hyväntekijöitäni olen pettänyt, mutta itselleni olen ollut rehellinen. Olen aina ollut vittumainen paskiainen. Syntiä olen tehnyt enemmän kuin muut yhteensä. Olen tappanut, liehitellyt, imarrellut, vietellyt, himoinnut, myynyt rahasta niin sieluni kuin ystävieni luottamuksen ja rakkauden lajeista tunsin eläissäni vain synnillisen rakkauden.

Ja tässä minä nyt olen, nenäkkään tai ihan vain aidosti vähä-älyisen portinvartijaklopin pompoteltavana manalan portilla. Olen maannut routivassa mullassa yli tuhat vuotta, odottamassa tuntematonta. Ja uskotte varmaan, miten aidosti hämmästynyt olin, kun kaiken sen odotuksen jälkeen meikäläisen mätänevän ruumiin jäänteet tosiaan kiskottiin ylös ja se oli kuin olikin sitten Jeesus, joka meitä alkoi lajittelemaan hyvien ja pahojen tekojen perusteella. Ei jeesus! Olisittepa nähneet ilmeeni.

“No haluatko sinä minulle sitten hyvää?” kysyn klopilta pitääkseni yllä keskustelua, mutta se taitaa olla turha toivo. Kloppi hädin tuskin enää kuulee minua kidutettujen sielujen kiljunnan alkaessa porttien toisella puolella. Ja mitäpä tuosta.

Tarinassa ei nyt oikein ole alkua eikä loppua, eikä varsinaista tarinaakaan, mutta päätin keskittyä tänään nimenomaan kuvaamaan ja kaivamaan esiin henkilöhahmon sielunmaisemaa. Dante oli myös hyvä tukija sitä pohtiessa. ”Jumalainen näytelmä” on kieltämättä vaikuttava teos ja muistan lukeneeni sen Eino Leinon käännöksenä lukioaikoina ihan vapaaehtoisesti. Oli aika tiukkaa settiä mutta muistaakseni hyvää rinnakkaisluettavaa Tolkienin Silmarillionin kanssa. Herranjestas, ihmiset ovat kyllä historian saatossa keksineet kirjoittaa vaikka ja mitä tähän maailmaan.

Hah, ja nyt keksin minkä tehtävän annan sinulle tällä kertaa. Saat minun sattumanvaraisuuden kaavalla rakentamani otsikon, jolle saat tehdä sitten mitä ikinä haluat. Tee siitä vaikka runo, laulu tai haiku. Tai sivun mittainen näytelmä. Novelli tai tarina vailla päämäärää. Tässä tulee kuitenkin otsikko: Onko onnea vanheta rahan virratessa?

Sanat on poimittu tällä kertaa Don Rosan klassikkoteoksesta ”Roope Ankan elämä ja teot”. Ihan jo siksi, etten vaikuttaisi liian kirjallisuussnobilta, mutta myös siksi, että se on yksi upeimmista kirjallisista ja visuaalisista teoksista, joita olen lukenut.

Jään odottamaan kirjettäsi.

-Jussi