Jussin jälkimainingeissa

”Minä ajattelin nyt ottaa lasillisen kylmää vichy-vettä ja nautiskella ihan vaan ikkunasta ulos tuijottelusta.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 22.06.2020

Rakas ystävä,


Olen juhlinut juhannuksen, veisannut virsiä, paistanut makkaraa, uinut järvessä, heittänyt talviturkin, veistänyt pienen puuveneen, pelannut shakkia, saunonut, syönyt, ajanut autolla, käynyt sukulaisten luona kylässä, paistanut lättyjä, pohtinut tulevaa hillasatoa, kantanut puita ja nostanut vettä kaivosta. Sellainen oli minun juhannukseni. Näemmä olen myös innostunut listojen tekemisestä, mikä näkyy myös toteuttamassani kirjoitustehtävässä.

Kun huomaat itsessäsi
surua,
murhetta,
ahdistusta,
vihaa,
pakokauhua,
itsetuhoisuutta,
katkeruutta,
inhoa,
itseinhoa,
pelkoa,
väkivaltaa,
kateutta,
alemmuudentunnetta,
syyllisyyttä,
arvottomuutta,
armottomuutta,
kipua,
negatiivisuutta tai
toivottomuutta,
pysyttele siinä ja käsittele se

Tai jos et pysty juuri nyt,
niin päästä se tunne menemään,
mutta muista miltä se tuntui,
jotta voit käsitellä sen joskus myöhemmin,
kun sinulla on enemmän voimia

Listoista puhuttaessa täytyy suositella vielä toistamiseen Kimmo Hirvenmäen elähdyttävää monologiesitystä ”Miljoona hyvää syytä”, missä niinikään ollaan listan tekemisen äärellä. Pitänee kaivaa kirjahyllystä myös muistaakseni sinulta lahjaksi saamani Loenin ”Supernaiivi”, jossa muistaakseni ollaan vahvasti listojen äärellä myös. Minä en kyllä yleensä hirveästi kirjoittele listoja. Edes kauppalistan tekeminen ei kuulu tapoihin.

Juhannus meni mökillä möllötellessä ja petäjiä ihmetellessä

Olen nyt vähän tööt sekä juhannuksesta että helteestä että pitkäksi venähtäneestä työpäivästä. Tuntuu myös siltä, että tänään on tullut taas pohdittua maailmaa ihan urakalla. Toivottavasti siellä ahkera maaseudun ja puutarhojen ahertajakin on ehtinyt vähän levähtää keskikesän hetkellä. Minä ajattelin nyt ottaa lasillisen kylmää vichy-vettä ja nautiskella ihan vaan ikkunasta ulos tuijottelusta.

Tehtäväksi saat poimia joukon sattumanvaraisia sanoja lehdestä tai kirjasta, joka sattuu olemaan lähettyvillä ja rakentaa vain niitä sanoja käyttäen runo tai tarinanpoikanen. Jos inspiraatiota ja aikaa riittää, niin voithan vaikka leikata sanoja lehdestä irti ja tehdä runosta ihan visuaalisen.

Hauskaa viikkoa!

– Jussi

Juhannusukko

Verkostoitumista ja tajunnanvirtaa

”Tajunnanvirran kanavoiminen auttoi tajuamaan, että kirjoittaminen ei ole niin vakavaa.”

Lähettäjä: Annastiinalta
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 05.3.2020 klo. 21:55

Ystäväni,

Rankalta kuulostaa tuo sinun menosi tällä hetkellä. Ihme, että jaksat kirjoittaa näitä kirjeitä teatterin, töiden ja perheen lomassa. Toivottavasti ehdit nukkua jossain välissä! Voin vain lähettää sinulle virtuaalivoimia ensi-iltaviikosta selviämiseen.

Minä kiskaisin itseni taas erakkomaalaisena möllöttämisestä sosiaaliseen elämään, kun kävin paikallisten Yrittäjänaisten aamukahvitapaamisessa. Verkostoituminen kannattaa, kuulemma. Ja sen lisäksi on ihan hyvä välillä tavata ihmisiä ihan oman itsensäkin vuoksi. Erakkoluonteeksi pidän ihmisistä yllättävän paljon. Vanhemmiten olen myös oppinut hieman sosiaalisissa tilanteissa luikertelua, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Ennen uusien ihmisten tapaaminen ja sosiaaliset tilanteet ovat olleet minulle jännittäviä, jopa pelottavia, mutta nykyään luotan siihen, että kohotettuna omana itsenäni tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja pystyn jopa viemään tilanteita eteenpäin, siinä missä ennen saatoin jähmettyä kuuntelemaan sydämeni pauketta ja toivoa, että tilanne päättyisi jo. (Jos mietit, niin ”kohotettu minä” on ihan niin kuin minä mutta tietoisesti ystävällisempi, seurallisempi ja puheliaampi. Supliikkiminä. Sellaisena oleminen vie enemmän energiaa kuin normiminänä oleminen.)
Sen lisäksi, että tapaaminen oli täynnä mukavaa jutustelua, se poiki minulle myös ensimmäisen myyntipaikan korvakoruilleni. Heti, kun saan käyntikorttini painosta, vien korviksiani myyntiin Pieksämäen Taito Shop:iin.

Olipa jännittävä tuo antamasi tehtävä! Jouduin melko pitkään miettimään, mitä tarkoittaa tarinan kirjoittaminen tajunnanvirtana. Tarinalla on yleensä tietty rakenne, johon ei välttämättä päädy, mikäli antaa aivojen kuljettaa ihan mihin ne haluavat mennä. Jonkinlaista tietoista asioihin puuttumista siis ehkä tarvitaan? Tai ehkä se on vain perinteiden rajoittamaa ajattelua..?

Pelkäsin etukäteen, etten kykene olemaan ohjailematta ajatuksiani mutta yllättäen sivullinen tekstiä syntyikin melko kivuttomasti. Vain muutaman kerran pysähdyin tyhjyyteen, ja silloin huomasin valitsevani seuraavaa sanaa monesta vaihtoehdosta. Mutta aina kun olin saanut lauseen ensimmäisen sanan paperille, seuraavat tulivat kuin itsestään. Lopputulos oli hämmentävä. Ei sitä sellaisenaan voisi hyväksi tarinaksi kutsua mutta kyllä siitä jonkinlainen punainen lanka oli löydettävissä. Hyvä tehtävä! Tätä pitäisi tehdä useammin. Haastan sinutkin tekemään saman tehtävän, kunhan pääset muista kiireistäsi.

Uskon, että tajunnanvirran kuunteleminen auttaa kontrolloivan, itsekritiikkiin taipuvaisen kirjoittajaminän pehmentämisessä. Minä ainakin asetan yleensä itselleni niin korkeita rimoja, että kirjoittamisen aloittaminen tuntuu joskus todella vaikealta. Tämä tajunnanvirran kanavoiminen auttoi tajuamaan, että kirjoittaminen ei ole niin vakavaa. Ei kaiken kirjoitetun tarvitse olla täydellistä, ainakaan heti. Lisäksi ”ilman järkeä” kirjoitettu teksti saattaa tuottaa yllätyksiä, jotka taas tuottavat uusia ajatuksia ja ideoita. Sehän on nyt sitä jo aiemmissakin kirjeissä mainittua itsensä kanssa keskustelua parhaimmillaan!

Olen taistellut tänään jomottavaa päänsärkyä vastaan. Kumpikaan ei oikeastaan ole vielä voittanut, olemme pattitilanteessa, jossa kumpikaan ei tunnu antavan periksi. Sen verran kuitenkin annan sille siimaa, että lopetan tämän kirjoittamisen nyt. Näytön katsominen ei tunnu hyvältä.

En tietenkään anna sinulle nyt tehtävää. Itse asiassa en pahastu, mikäli et kirjoita kirjettäkään ensi viikolla. Ensi-illassa on sinulle varmasti tarpeeksi mietittävää, kaiken muun elämän lisäksi. Potku esitykseen! Muista myös nukkua!

Annastiina

P.S. Tajunnanvirtatehtävän alkusana oli ”niin”. Otin sen kirjasta, joka oli kirjahyllyssäni kahdeksantena. Se sattui olemaan Erlend Loen Kertomuksia Suomesta. Kaikin puolin suositeltava teos, muuten. Hauska ja nopeasti luettava.