Keskeneräisyyksiä

”Kaikkea sitä on tullut aloitettuakin… Muun muassa pari romaania ja lukuisia novelleja. Mutta mikään niistä ei ole valmis.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 13.03.2020 klo 01:04

Ystäväni,

toivottavasti ensi-ilta sujui hyvin! Ainakin some -postausten perusteella näin voisi päätellä.

Minun sosiaalinen altistumiseni jatkui hieman viime viikon Yrittäjänaisten aamukahveja isommalla tapahtumalla, kävin nimittäin viikonloppuna Tampereen Elokuvajuhlilla. Lyhytelokuva Kiltti tyttö, jossa minulla oli ilo näytellä, oli valittu kotimaiseen kilpasarjaan, ja juhlistimme sitä ohjaajan ja näyttelijäkollegan kanssa. Kontrasti hiljaiseloon maaseudulla oli suuri jo astuessani Tampereen juna-asemalle, saatika sitten elokuvajuhlien näytöksissä ja muissa tapahtumissa, joissa ihmisiä riitti tungokseen saakka! Rankka viikonloppu introvertille – mutta onneksi minusta löytyy myös hitunen sosiaalista perhosta, joka ihan mielellään lepattelee ihmisten parissa ja myös nauttii huomiosta. Näin pieninä annoksina sosiaaliset riennot ovat hyvinkin tervetulleita. Nyt jaksaa erakkoelämää taas helposti muutaman viikon.

Kirjoittaminen on jäänyt menneellä viikolla vähiin. Keksin kylläkin taas yhden blogi-idean, jota aloin jo vähän hahmotella mutta varsinainen kirjoittaminen jää hamaan tulevaisuuteen. Sen lisäksi olen taas selaillut vanhoja kirjoituksiani. Lupasin nimittäin lähettää tädilleni joitain sanoituksiani sävellettäviksi. Saa nähdä, inspiroivatko minun tekstini häntä. Olisi aika hienoa tehdä yhteistyönä lauluja!

Löysin ulkoiselta kovalevyltä lisää vanhoja runontekeleitä ja muitakin kirjoituksia. Kaikkea sitä on tullut aloitettuakin… muun muassa pari romaania ja lukuisia novelleja. Mutta mikään niistä ei ole valmis. Parhaimmillaan – tai siis pahimmillaan – novellista löytyi vain nimi. Siihen nimeen on täytynyt liittyä jokin todella lupaava idea, koska se oli täytynyt kirjoittaa ylös. Harmi vain, että nyt, kymmenisen vuotta myöhemmin, en tietenkään sitä muista enkä myöskään saa uutta inspiraatiota, vaikka kuinka tuijottaisin tuota nimeä. Mitä tästä opimme? Pahoin pelkään, ettemme juuri mitään. Saatan edelleen jättää hyviä ideoita käyttämättä ja hyviä tekstejä kesken, koska ”ei ole aikaa”, ”en keksi mitään” tai ”ei niistä kuitenkaan tule hyviä”.

Onpa yllättävän hankalaa kirjoittaa kirjettä, kun sinun kirjeesi jäi välistä. Ei ole mitään, mihin vastata. Aivan kuin kirjoittaisin vain itselleni.

Nyt olen näköjään jo niin väsynyt, että jäin miettimään, kuinka hieno idea olisi kirjoittaa kirjeitä vain itselleen! Sitten tajusin, että sellainen konsepti on jo olemassa. Sitä sanotaan päiväkirjaksi.

Taidan mennä nukkumaan.

Odotan kovasti kirjettäsi – näistähän alkaa tulla riippuvaiseksi! Se kertoo siitä, että jonkinlainen rutiini on syntynyt. Hyvä me!

Annastiina