Jussin jälkimainingeissa

”Minä ajattelin nyt ottaa lasillisen kylmää vichy-vettä ja nautiskella ihan vaan ikkunasta ulos tuijottelusta.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 22.06.2020

Rakas ystävä,


Olen juhlinut juhannuksen, veisannut virsiä, paistanut makkaraa, uinut järvessä, heittänyt talviturkin, veistänyt pienen puuveneen, pelannut shakkia, saunonut, syönyt, ajanut autolla, käynyt sukulaisten luona kylässä, paistanut lättyjä, pohtinut tulevaa hillasatoa, kantanut puita ja nostanut vettä kaivosta. Sellainen oli minun juhannukseni. Näemmä olen myös innostunut listojen tekemisestä, mikä näkyy myös toteuttamassani kirjoitustehtävässä.

Kun huomaat itsessäsi
surua,
murhetta,
ahdistusta,
vihaa,
pakokauhua,
itsetuhoisuutta,
katkeruutta,
inhoa,
itseinhoa,
pelkoa,
väkivaltaa,
kateutta,
alemmuudentunnetta,
syyllisyyttä,
arvottomuutta,
armottomuutta,
kipua,
negatiivisuutta tai
toivottomuutta,
pysyttele siinä ja käsittele se

Tai jos et pysty juuri nyt,
niin päästä se tunne menemään,
mutta muista miltä se tuntui,
jotta voit käsitellä sen joskus myöhemmin,
kun sinulla on enemmän voimia

Listoista puhuttaessa täytyy suositella vielä toistamiseen Kimmo Hirvenmäen elähdyttävää monologiesitystä ”Miljoona hyvää syytä”, missä niinikään ollaan listan tekemisen äärellä. Pitänee kaivaa kirjahyllystä myös muistaakseni sinulta lahjaksi saamani Loenin ”Supernaiivi”, jossa muistaakseni ollaan vahvasti listojen äärellä myös. Minä en kyllä yleensä hirveästi kirjoittele listoja. Edes kauppalistan tekeminen ei kuulu tapoihin.

Juhannus meni mökillä möllötellessä ja petäjiä ihmetellessä

Olen nyt vähän tööt sekä juhannuksesta että helteestä että pitkäksi venähtäneestä työpäivästä. Tuntuu myös siltä, että tänään on tullut taas pohdittua maailmaa ihan urakalla. Toivottavasti siellä ahkera maaseudun ja puutarhojen ahertajakin on ehtinyt vähän levähtää keskikesän hetkellä. Minä ajattelin nyt ottaa lasillisen kylmää vichy-vettä ja nautiskella ihan vaan ikkunasta ulos tuijottelusta.

Tehtäväksi saat poimia joukon sattumanvaraisia sanoja lehdestä tai kirjasta, joka sattuu olemaan lähettyvillä ja rakentaa vain niitä sanoja käyttäen runo tai tarinanpoikanen. Jos inspiraatiota ja aikaa riittää, niin voithan vaikka leikata sanoja lehdestä irti ja tehdä runosta ihan visuaalisen.

Hauskaa viikkoa!

– Jussi

Juhannusukko

Runonlaulajien virrassa

”Miksi veden täytyy aina valua alaspäin, miksei vesi muka saisi nousta kohti taivaita ja etsiä huippua ja lakea?”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 25.05.2020 klo. 01:17

Rakas ystävä,


Otin neuvostasi vaarin ja nappasin kiinni vapaasta hetkestä, jonka huomasin. Tajusin, että tilaisuuteni kirjoittaa sinulle kirje on koittanut juuri nyt. Sunnuntaina. Ei huomenna, kuten olemme sopineet vaan nyt, kun hetki on juuri sopiva.

Aurinko hehkuu taivaanrannassa. En osaa sanoa laskeeko se vielä vai nouseeko se jo. On keskiyö. Katsoin pitkästä aikaa elokuvan ystävien seurassa. Huomaan kaipaavani teatteria, taidetta ja elokuvia elämääni. Katsoin eilen itsekseni Kimmo Hirvenmäen upean ”Miljoona hyvää syytä” -monologin striimattuna kotisohvalta. Se muistutti minua siitä mikä arvo teatterilla on minun elämäni sanoittajana ja selkeyttäjänä. Miten arvokasta onkaan se, että joku jäsentää maailmaa omasta näkökulmastaan ja auttaa minua löytämään uusia näkökulmia omaan elämääni, uusia sanoja kertomaan jotain minusta ja meistä kaikista.

Näinä aikoina huomaan, että sinä olet saanut aika paljon toimittaa tuota tehtävää myös. Sinun kirjeesi ovat olleet tänä keväänä se elämän ja ihmisyyden peili, johon olen voinut tuijottaa ja pohtia, että tuoltako minä näytän, tuolla tavallakin voi ajatella ja ajatellaan, minä en olekaan yksin ajatusteni kassa tai, että joku ajatteleekin tätä yhtä asiaan ihan toisella tavalla kuin minä. Minä en olekaan se maailmankaikkeuden normaali mutta samalla olen kuitenkin ihan normaali, tavallinen. Näinä aikoina tällaisia asioita oppii arvostamaan enemmän kuin koskaan.

Vähän samasta teemasta minussa herätti ajatuksia tällä viikolla myös taiteilija ja koomikko Timo Koivusalo, jonka vanhaa Miten minusta tuli minä -haastattelua kuulin ihan sattumalta pätkän radiossa. Koivusalo nosti siinä tavallaan ihan itsestäänselvyyden, mutta minusta jotenkin unohdetun sellaisen esiin: Me suomalaiset olemme runonlaulajien perillisiä.

Minusta monesti tuntuu siltä, että meitä suomalaisia määritellään johonkin lokeroon, jossa ollaan jurottavia juntteja, jotka eivät osaa tai ainakaan halua laulaa tai piirtää tai mitenkään ilmaista itseämme. Että me kansakuntana olemme jotenkin äänettömiä, sanattomia, perinnöttömiä, historiattomia.

Mutta eihän näistä mikään pidä oikeasti paikkaansa. Meillähän on todella pitkä ja todella hieno historia ja perintö runoudessa, laulussa, tarinoissa, joka ulottuu vähintään tuhansien vuosien taakse. Ja se perintö näkyy edelleen, koska vaikka iso osa ihmisistä alistuukin tuon aiemmin mainitsemani määritelmän alle ja valtaan, niin kuitenkin tuntuu siltä, että sieltä jurouden roolisuoritusten lomasta puskee ihan koko ajan pintaan sellaisia luovuuden pierukuplia. Kansa laulaa karaokea ja kertoo tarinoita, tanssii ja ilakoi, veistää, piirtää, maalaa ja veistää maisemaa.

Sellaista tarinaa pitäisi kertoa paljon enemmän toinen toisillemme; että suomalaiset ovat todella luovia ja meillä suomalaisilla on todella pitkät perinteet laululle ja tarinankerronnalle. Suosittelen muuten katsomaan myös Madventures Suomi -tv-sarjan hienoen ”Runonlaulajien heimo” -jakson, jossa näihin asioihin pureudutaan myös.

Erityinen kiitos sinulle kirjoittamastasi kahden elämän keskustelusta. Toteutuksesi antamaani tehtävään oli jotain juuri sellaista, kuin toivoinkin. Pääsit ilmeisesti yli tirkistelyn pelosta. Ainakin yllätit minut jälleen, ja herkistit. On myös aika jännittävää, miten tekstistä huokui minulle jokin tosi voimakas tunne ja yhteys näiden elämien välillä, vaikkei mitään taustaa paljastettukaan. Jotenkin tuntui, että tarinan kaikkein kauneimmat asiat olivat jossain siellä rivien ja sanojen välissä. Oli myös kaunista, että laitoit kaksi elämää keskustelmaan keskenään, ei vain kaksi ihmistä. Ah, kiitos.

Kiitos myös minulle antamastasi tehtävästä. Tämä oli helpompi kuin edellinen ja tavallaan se ehkä johdatti minut nyt toisen ehdotuksesi mukaisesti Ounasjoen rannalle. En kylläkään fyysisesti käynyt siellä (muutenkin Kemijoen puoli on ollut itselleni aina läheisempi täällä) juuri nyt mutta henkisesti lähdin seikkailemaan sinne veden ja luonnon äärelle.

Teemana vesi sattuu myös olemaan aika ajankohtainen täällä, kun lämpötila on noussut niin korkeaksi ja ilma niin kesäiseksi, että suurtulvan riski on noussut erittäin korkeaksi. Joki näyttää vähän mahtiaan ja lähdin sitä nyt sitten purkamaan omalla tavallani tarinaksi tähän:


VESI

Vesi nousee pirtin rappusille. Se ottaa askelen kerrallaan ja nousee portaat ylös. Pikkuhiljaa vesi hiipii tupaan ja tervehtii niin kissaa, kuin talon isäntääkin tuvan puolella. Kellarissa vesi viihtyy parhaiten, koska sinne sen on helpointa kiikkua sisään. Kevättulva on tullut tervehtimään jokivarren asukkaita. Ei vesi mitään pahaa tarkoita, eikä vesi mahda sille mitään, että lunta on tullut niin paljon ja että lumi sulaa niin nopeasti, ettei vesi mahdu enää uomiinsa joessa. Joka kevät vesi riemastuu ja hyppää korkeutta. Se kokeilee rajojaan ja rikkoo niitä, vesi haluaa seikkailla ja nousta ylemmäs kuin vaarat ja tunturit. Miksi veden täytyy aina valua alaspäin, miksei vesi muka saisi nousta kohti taivaita ja etsiä huippua ja lakea? Vesikin haluaa tuntea tuulen kasvoillaan ja kuulla haukan kiljaisun ihan korvansa juuressa. Sorsat, silkkiuikut ja jopa joutsenet kun alkavat ennen pitkää toistaa itseään. Sitä paitsi, vain kerran sadassa vuodessa vesi riemastuu niin, että se nousee korkeammalle kuin sataan kevääseen ennen sitä. Vain kerran sadassa vuodessa! Ja siitä nyt sitten suututaan. Naapuripirtissä isäntä jo kiroaa ja huutaa, kun vesi on noussut sinnekin. Parketti menee pilalle, perustukset sortuvat, talo menettää arvonsa. Mutta vesihän vain halusi hörpätä kupillisen kahvia tai katsella lauantai-illan viihdeohjelmaa yhdessä toisten kanssa. Kelluttaa perunoita kellarista keittokomeroon. Mutta ei, kukaan ei ymmärrä vettä. Ei saa vesi sympatiaa. Mutta siitä vesi on onnellinen, että kerrankin siitä puhutaan. Ei ole ketään, jolla jäisi huomaamatta vesirajan nousu. Ei yhtäkään lehteä, joka ei nyt kirjoittaisi vedestä. Yhtäkkiä vettä ei voidakaan enää vain hillitä ja hallita, käyttää ja kahlita. Mitäs patositte minun virtaani. Mitäs rakensitte talojanne minun mailleni. Minä virtasin täällä ennen teitä ja minä se vain olen aina tulvinut, kun siltä on tuntunut. Ei se naapurin isäntäkään pysty omaa tulvaansa pidättämään, jos vatsalaukku sen isomman aallon lähettää suolistosta suihkuamaan. Ei riitä isännällä patoallas siinä kohti. Annetaan veden siis virrata ja nousta. Niin, kyllähän me annetaan, kun ei me sille mitään mahdetakaan. Voimaton on ihminen veden viedessä talot, tuvat ja laiturit mennessään. Mutta onko vesi paha? Ei ole. Vesi on eloton ja tunteeton. Vesi vain virtaa, nousee ja laskee.


Minusta on jotenkin jännää, kun luonto tuolla lailla näyttää mahtiaan. Sitä on niin tottunut siihen ajatukseen, että ihminen pystyy nykyään hallitsemaan ihan kaikkea. Meillä on valtavan suuri kontrolli kaikkeen ympärillämme olevaan, eikä esimerkiksi minun tarvitse käytännössä koskaan pelätä mitään ympärilläni olevaa. Ei petoeläimiä, ei kovaa pakkasta, ei sadetta tai polttavaa aurinkoa. Kaikkeen on olemassa ratkaisut ja keinot, suojavälineet ja vempeleet. Mutta sitten kuitenkin on olemassa tuollaisia asioita, kuten suurtulva tai joku virus, joille ihminen ei voikaan oikeastaan yhtään mitään. Yhtäkkiä ollaankin ihan polvillaan luonnon edessä. Me emme olekaan jumalia, vaan kuolevaisia luonnon armoilla.

Noh, terveisiä nyt sinne kirjosiepoille ja onnea uusiin koteihin.

Tehtäväksi saat kirjoittaa jonkinlaisen pienoispamfletin, vähän kärkevästikin kirjoitetun tekstin, jonka aiheena on ”Jokainen voi tehdä asioita luonnon hyväksi!”. Saatat tunnistaa tuon aiheen jostain. Saat olla myös luova ja vapaamielinen tehtävää tehdessäsi eli pamfletti voi tässä tapauksessa olla vaikka tarinakin, mutta kärkevyys saisi olla siinä kuitenkin läsnä. Heitetään vielä lisähaasteena, että teksti saa olla korkeintaan 10 virkkeen mittainen. Muista, että kaikki säännöt on tehty rikottaviksi.

Jään odottamaan innolla kirjettäsi!


– Jussi