Ennen lomaa

”Asiat eivät paljon pääse ahdistamaan, kun katseensa voi aina kääntää aurinkoon.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 29.06.2020 klo. 21:34

Rakas ystävä,


No nytpäs jopas, että sitä on oikein maailmalle lähdetty! Se on oikein! Kyllä sitä on hyvä välillä kotoa poistuakin ja aionpa minäkin uskaltautua tässä kesäloman koittaessa ottaa muutaman askelen Rovaniemen rajojen ulkopuolelle. Ja kyllähän sitä tämän kulkurin taival suuntaa sitten myös sinne Savonmaan sydämeen.

Kirjeenvaihto on ollut mukavaa, mutta kyllä se vaan on pitkästä aikaa mukava nähdäkin sinua ihan kasvotusten. Pääsee puhumaan asioista ja parantamaan maailmaa ihan pitkän kaavan mukaan ja juomaan litratolkulla teetä. Mikä sen parempaa.

Eikö oo hieno? Kyllä täälläkin osataan kasveja kasvattaa…

Kiitos muuten huippuhyvistä runoista! En ollut tätä kollaasirunohaastetta bongannut aiemmin, mutta kieltämättä oli hauskoja ja pohdintoja herättäviäkin tuotoksia syntynyt muillakin kollaaseihinsa. Ja niin katosi kirjoittaja etsijänsielunsa aamuun.

Tällä erää olen kuitenkin kadottanut etsijänsieluni ylitöihin, joita puskin vielä näin iltamyöhään saakka työpaikan konttorilla. Kesäloma kun lähenee, niin pitää taas saada maailma valmiiksi ennen sitä. Mutta kyllä tämä tästä vielä vapaa-ajaksi muuttuu ja onneksi näistä iltahommista on nyttemmin tullut enemmän poikkeus kuin sääntö. Joskus on ollut toisinkin.

Alkukesä on kyllä piirtänyt kiinnostavia tulevaisuuskuvia mielenkiintoisista työhommista eteeni. Kerron niistä tarkemmin sitten, kun tulevat ajankohtaisemmiksi, mutta näillä näkymin sitä pääsee ainakin puhumaan empatiasta ja kuuntelemisesta ja ehkä vähän improvisaatiostakin ihmisille. Kaikki kolme ovat mieliaiheitani.

Kesä ja aurinko tuovat kyllä myös voimaa ja virtaa. Asiat eivät paljon pääse ahdistamaan, kun katseensa voi aina kääntää aurinkoon. Hyvin pienistäkin asioista saa iloa irti, kuten jäävedestä takapihalla tai jopa siivoushetkistä.

Jos osaat pelata tätä, niin kaipaan vinkkejä pelitaktiikoihin.

Paljon on tullut pelattua myös shakkia, tammea ja myllyä ja siksipä tehtäväsi peliohjeiden kirjoittamisesta tuntui varsin kutkuttavalta. Tässä on lopputulos:

YKSINKERTAINEN PELI

1. Kaksi pelaajaa asettaa kumpikin yhden pelinappulan pelilaudalle siten, että pelinappula peittää sille varatun paikan kokonaisuudessaan.
2. Arvotaan pelin aloittaja.
3. Pelaajat käyvät keskustelun arvomaailmastaan ja siitä miten hyvin ne kohtaavat toisensa. Tavoitteena on löytää yhteisymmärrys, jota noudattamalla molemmat pelinappulat voivat pysyä pelilaudalla ja elää sulassa sovussa keskenään.
4. Pelissä on vain voittajia. Muuten peliä on pelattu väärin.
5. Peli päättyy, kun molemmat pelaajat ovat piirun verran onnellisempia.

Ole hyvä. Siinä oli niin yksinkertainen peli, että se oli jopa antipeli. Poikani olisi varmasti keksinyt paljon eeppisemmät säännöt ja niihin olisi sisältynyt huikeita ninja-taisteluita ja zombieita ja robotteja, mutta minulta sait nyt tällaisen yksinkertaisen mutta toivoakseni elämänmakuisen pelin, johon voit haastaa kenet tahansa mukaan.

Tehtäväksi annan sinulle kirjoittaa huijauksen. Eli kirjoita kolme lyhyttä tarinaa, joista kaksi on totta tai ainakin todenperäisiä ja yksi silkkaa huijausta. Minä yritän sitten arvata mikä ei ole totta.

Hauskaa kesäviikkoa! Jään odottamaan kirjettäsi.


– Jussi

Kylässä

”Eräällä naapurilla on pihallaan kanoja, joita kuka tahansa saa mennä katsomaan vapaasti.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 26.06.2020 klo 00:39

Ystäväni,

Voi ihmeiden päivää! Minä en kirjoita tätä kirjettä kotona!

Lähdin työlomalle ystäväperheen luokse Järvenpäähän. Olen luonnostellut heille pihasuunnitelmaa, ja päätimme, että tulen osallistumaan myös fyysiseen työhön. Ja täällä nyt olen.

Likainen, hikinen ja väsynyt mutta iloinen puutarhuri (Kuvan otti Mervi Launonen)

Vaikka päivät ovat olleet täynnä työtä, minulla on silti vähän lomafiilis. On ihanaa olla välillä poissa kotoa. Tämä Järvenpään asuinalue, jossa nyt olen, on aivan kuin idyllinen maalaiskylä! Lähistöllä on metsää ja peltoja ja suuri maalaistalo. Eräällä naapurilla on pihallaan kanoja, joita kuka tahansa saa mennä katsomaan vapaasti. (Katsojia varten on laitettu oikein penkkikin.) Naapuriapua saa, kun vain tajuaa pyytää. Minulla on täällä oikein kotoisa olo.

Meinasin aivan unohtaa kirjeen kirjoittamisen, kun tein töitä niin innolla vielä yhdeksän aikaan illalla. Nyt silmäluomet ovat kovin painavat mutta yritän pysyä hereillä niin kauan, että saan tämän lähetettyä sinulle.

Pyysin äsken isäntäväeltä vanhoja lehtiä, joista sitten leikkelin sanoja. Taktiikkani oli lähes olematon. Käytännön ergonomisista syistä (siis koska makasin sängyllä) leikkelin sanoja vain lehtien alaosista. Kun olin leikellyt parin lehden jokaiselta aukeamalta yhden sanan, totesin että minulta puuttui lähes kokonaan verbit ja adjektiivit. Niitä ilman Pegasos siivetönnä kopsuttelee. Siispä niiden metsästykseen.

Kun sanoja oli kaikki perussanaluokat kattava kokoelma, aloin ajatella sanojen suhteita ja siirtelin niitä erilaisiin kokonaisuuksiin. En ehkä mitään runopalkintoa näillä kollaaseillani saa – mutta ajanvietteenä tämä olikin todella mukavaa!

Olitko muuten tehtävää antaessasi tietoinen Instagramissa käynnissä olevasta kollaasirunohaasteesta? Kuopiolainen Runorynnäkkö on sellaisen asettanut omalla Insta-tilillään. Nytpä tulin osallistuneeksi siihenkin, kiitos sinun. Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan? Tämä oli oikeasti kivaa.

Nyt nukkumaan! Huomenna jatkuu minun pieni working holiday. Toiveissa siintää hieman tätä ja eilistä viileämpi päivä – mutta taitaa olla turha toivo: Sääennustus lupailee jälleen 30 astetta…

Tehtävä sinulle! Keksi jokin aivan yksinkertainen peli ja kirjoita ylös sen ohjeet.

Mukavaa viikkoa!  

-Annastiina