Itselle tärkeistä asioista on pelottava kirjoittaa

”Juuri siksi pitäisi voittaa pelkonsa ja kirjoittaa. Juuri siitä, minkä kirjoittamista pelkää eniten.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 29.05.2020 klo. 01:13

Ystäväni,

Kiitos! Kirjoituksesi vedestä oli hurmaava, kiehtova ja pinnan alla hauska. Ja syvä kuin vesi.

Teillä onkin nyt siellä pohjoisessa ihmettelemistä. Tulvavedellä on niin suuri voima, että siinä saattaa ihmisten varotoimetkin jäädä toisiksi, kun vesi haluaa tulla kylään ”hörppäämään kupillisen kahvia”, niin kuin kirjoituksessasi niin herttaisesti kuvasit.

Olen suurella mielenkiinnolla katsellut netissä paikallisten valokuvia veden alle jääneistä pyöräteistä ja puutarhoista ja jopa täällä kaukana minusta tuntuu, että tässä ollaan jonkin todella suuren äärellä. Vesi on kaiken elämän elinehto, ja toisaalta myös tuhoisa voima. Elämän kaksinaisuus on vahvasti läsnä.

Luonnon dualismia

Samalla, kun pohjoisessa vettä on liikaakin, täällä etelämmässä sitä kaivataan kipeästi. Täällä ei ole satanut pariin viikkoon (lukuun ottamatta eilisillan pikkuista kuuroa, joka kuivui heti osuessaan maahan), eikä kymmenen päivän ennusteessakaan näy yhtään sadepisaraa. Minua pelottaa, että kesästä tulee edellisen kaltainen. Silloin vettä piti kantaa järvestä, mikäli halusi kastella kasvimaataan – ja jos ei halunnut, niin sato jäi olemattomaksi. Monen talon kaivot kuivuivat, kun pohjavesi oli niin alhaalla.

Sain tänään tehtyä kasvimaan valmiiksi. Tai on se vielä vähän kesken kivitöiden osalta mutta voin kuitenkin jo kylvää siemenet maahan. Pitäisiköhän nyt sitten tanssia sadetanssi..?

Kevät on sellaista aikaa, että kaikki paitsi puutarha katoaa mielestä. On kiire saada kevättyöt tehtyä. Kirjoitin kuitenkin pikaisesti antamasi tehtävän. Olisin halunnut suoda sille enemmän aikaa – nyt se on lähinnä erillisiä ajatuksia asiasta – mutta kun ”tässä nyt on vähän kaikenlaista”.

Aihe sinänsä on minulle hyvin tärkeä – senhän sinä jo tiedätkin, koska otit otsikon blogiaiheistani. Olen kuitenkin nyt keskittynyt kirjoittamisen sijaan käytännön työhön luonnon hyväksi ja työskennellyt sen eteen, että minun pihallani olisi mahdollisimman monimuotoista luontoa sekä ruokaa ja pesäpaikkoja hyönteisille. No, ja vähän ruokaa minullekin siinä samalla.

Ehkä kevätkiireiden mentyä keskityn tähän aiheeseen paremmin… Tässä kymmenen virkkeen kärkevä (tai vihainen) pamfletti (tai kasa ajatuksia):

Jokainen voi tehdä asioita luonnon hyväksi

On se kumma, että tervejärkinen ihminen ei ymmärrä, että luonto on se, jolle ihmiskunta on velkaa kaiken ja jota sen pitäisi kumartaa! Velan maksaminen ei vaadi edes paljon, jos jokainen maksaa oman osansa. (Ja tässä velassa ei edes ole kyse rahasta vaan teoista – halpaa, eikö vain?)

Energian säästäminen ei ole iso vaiva. Niitynkin rakentaa muutamassa tunnissa, kun oikein asialle alkaa. Tai jos ei jaksa sammuttaa valoja tai ei löydy maapalaa, minne rakentaa keitaita hyönteisille, niin voisihan sitä vaikka miettiä seuraavan kerran shoppaillessa, että tarvitseekohan sitä nyt ihan varmasti seitsemännentoista takin ja kolmannetkymmenennet parit kenkiä…

Jokainen voi tehdä asioita luonnon hyväksi, ja tapoja on tuhansia – KVG!

Ympäristöstä huolehtiminen ei ole vain ”viherpiipertäjien” asia. Jokaisella on ympäristö – ja se on aina juuri siellä, missä sinäkin olet. Täytyy olla idiootti, jos paskoo omaan pesäänsä!


Oletko muuten huomannut, että itselle tärkeistä asioista on joskus vaikeampaa kirjoittaa, kuin kädenlämpimistä aiheista? Omalla kohdallani ainakin on niin. Ehkäpä osin siksikin tämän kertainen tehtävä tuli kirjoitettua hieman hutaisten. Silloin voi aina sanoa, että se on nyt vaan tuollainen, kiireessä sutaistu…

Luonto on minulle suuri aihe. En oikeastaan tiedä, osaisinko edes kirjoittaa siitä, miten tärkeäksi koen luonnon. Jollain tavalla jopa pelkään kirjoittaa siitä. On pelottavaa puhua luonnon tärkeydestä, kun joidenkin tahojen mielestä se leimaa puhujan lapselliseksi ja aivottomaksi hysteerikoksi, jonka suurin luontoteko on turkispukuisen ihmisen spreijaaminen. Kun leima on lyöty otsaan, on aivan sama, mitä leimattu puhuu. Vastaanotto on lakannut.

Ehkä juuri siksi pitäisi voittaa pelkonsa ja kirjoittaa. Juuri siitä, minkä kirjoittamista pelkää eniten. Leiman pelko on alistumisen alku.

Maan päällä, taivaan ja puiden alla

Onko sinulla jokin aihe, joka on sinulle suurempi ja tärkeämpi kuin mikään muu?

En kuitenkaan pyydä sinua kirjoittamaan siitä tärkeimmästä asiasta. Pyydän sinua kirjoittamaan tarinan lapsen näkökulmasta. Tarinan nimi on ”Autolla mummolaan”.

Leppoisan luovaa viikkoa. Pysy kuivana.

-Annastiina