Viimeinen

”Lataan niin suuria odotuksia vuoden viimeiselle runolle, että se ei uskalla syntyä lainkaan.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 18.12.2020

Ystäväni,

Tämä on vuoden viimeinen kirje.

Kiitos sinulle tästä melkein vuoden kestäneestä kirjekaveruudesta! Olen todella tyytyväinen, että olemme jaksaneet näin pitkään pitää kiinni viikoittaisesta kirjoitusrutiinista. Olen ylpeä itsestäni ja olen ylpeä sinusta.

Näyttää jo vähän talvelta

On tässä vuoden aikana kyllä tullut luotua jos jonkinlaista tarinaa. Osa on ollut hyviä, osa keskinkertaisia ja osa jopa huonoja – ja olen niistä kaikista iloinen. Olen oppinut, että kirjoittaminen(kaan) ei ole niin vakavaa. En menetä kasvojani enkä ylpeyttäni, enkä huonone ihmisenä, jos joskus teen vähemmän hyvän tarinan tai jos runon riimit eivät ihan osu kohdilleen. Pääasia on, että luo. ”Kaikissa simpukoissa ei ole helmiä”, ”joskus täytyy syödä kattilallinen puuroa löytääkseen mantelin” ja muita uusia, juuri keksittyjä sanontoja. Eli jos vain odottaa täydellistä, niin eihän silloin tule kirjoitettua yhtään mitään. Jos taas kirjoittaa paljon, niin todennäköisemmin siellä seassa joskus pilkistää se onnistunutkin tekele.

Huonoista kirjoituksista puheen ollen… En ole vieläkään saanut kirjoitettua tämän kertaista tehtävää. Haluaisin taas kirjoittaa runon tai laulun, koska koen, että se on itselleni omin tapa kirjoittaa. Olen yrittänyt ihan oikeasti jo pari päivää. Koko kirje on sen takia myöhässä sovitusta.

Olen kirjoittanut kolme sivua ideoita, ajatuksia ja keskeneräisiä säkeitä mutta mikään niistä ei tunnu olevan Se Säe tai Se Idea, joka vapauttaisi luovuuden ja valuttaisi paperille vapaana aaltoilevan runolammikon. Alitajuntakaan ei tällä kertaa auttanut yön aikana selventämään ajatuksia. Luulen, että (vaikka juuri sanoin, että olen oppinut armollisuutta itseäni ja kirjoittamista kohtaan, niin kuitenkin) nyt lataan niin suuria odotuksia vuoden viimeiselle runolle, että se ei uskalla syntyä lainkaan.

Kun olin ottanut tämän kuvan, katsoin oikealle ja näin 50 metrin päässä kaksi tien yli hölkkäävää hirveä. Se oli hieno hetki. <3

Luulenpa, että minun täytyy nyt luovuttaa. En nyt saa tähän kirjeeseen synnytettyä viimeisen kirjeen arvoista runoa.
Liitän kuitenkin mukaan, jotta mukana jotain olisi, pienen runosen, joka ei edes vastaa tehtävänantoa. Tämä runo voisi toimia lämmittelijänä sille Suurelle Runolle, joka ideaalimaailmassa olisi valmistunut ja löisi kaikki ällikällä. (Mikä se ällikkä muuten edes on?) Valitettavasti tässä maailmassa tämän lämppärirunon jälkeinen kohta on runoton.

Heippa vaan, vanha vuosi,
aja varovasti!
Älä katso taaksesi.
Aja historiaan asti!

Terve sulle, uusi vuosi!
Olet odotettu.
Suuret haaveet harteillasi,
toivein korotettu.

Älä pelkää, uusi vuosi.
Voit tehdä parhaas vaan.
Vaikka epäonnistuisit
ja ajaisit ojaan,
vuoden päästä varmasti
jo painut unholaan.


Voi, minä niin toivon, että lähetän sinulle vielä yhden kirjeen, jossa on hieno runo uuden vuoden lupauksista!

Lumilepardi

Hyvää viikonloppua ja hyvää joulua! Toivottavasti osaat ja ehdit sekä levätä että nauttia lomasta.

-Annastiina


P.S. Googlasin sen ällikän. Se johtuu sanasta ”älli” eli taju eli järki. ”Ällikällä lyöty” on hetkellisesti niin pöllämystynyt, että järkensä on kadonnut. Olisihan se pitänyt tajuta. Eli ällätä.

Pehmoisia ajatuksia

”Rakastan sitä lämmintä ja kotoisaa oloa, kun aamulla herään ja laitan ensimmäisenä aamuasianani hellaan tulen.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 10.12.2020 klo. 19:58

Ystäväni

Kiitos kirjeestä! Ihanaa, kun jaksoit taas kirjoittaa runonkin. Toivottavasti pääsi pysyy nyt poissa sieltä harmaasta maailmasta, jossa ei jaksa edes kirjeitä kirjoittaa. Se on huono paikka se.

Tule takaisin valoooon… Hypnot*

Minä ajattelin nyt listata sinulle vain positiivisia kuulumisia ja pehmoisia ja lämpimiä asioita (vaikka on niitä tummempiakin kuulumisia tietysti).

Laitoin tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä (ja talvena) hellaan tulen. Olin varautunut pitkään väsytystaisteluun, koska hella on aina pitkän tauon jäljiltä savuttanut ihan mahdottomasti eikä vetoa ole löytynyt kunnolla, vaikka olisin mitä tehnyt. Mutta tänään!

Tänään poltin hellanpesässä ensin pari ihan pientä paperisuikaletta ja sen jälkeen pienen tuohikäppyrän ja olin varautunut jatkamaan tätä ikuisuuden. Pieni hupsu musta savukiehkura pussahti hellan levyjen välistä ylös mutta sen jälkeen savu lähti aivan oikeaan suuntaan. Sitten kaikki toimi moitteettomasti. Olen super-iloinen! Rakastan sitä lämmintä ja kotoisaa oloa, kun aamulla herään ja laitan ensimmäisenä aamuasianani hellaan tulen…

Rakkaani, Porin Valu

Olen hankkinut kaikki joululahjat jo tässä vaiheessa joulukuuta! En ole ikinä ollut näin ajoissa. Yleensä tajuan vasta viikon sisällä joulusta, että ai niin ne lahjatkin (vaikka ei niitä edes kovin monta ole muistettavaksi).
Myös joulusiivous on aloitettu! Ja onpa ihanaa, että ehdin tehdä siivousta leppoisasti ihan omassa tahdissani. Esimerkiksi tänään pidin ihan suosiolla välipäivän, koska keskityin mm. kirjoittamiseen ja auton renkaan tyhjenemismysteerin selvittämiseen. Ja hellan vedon ihasteluun.

Kirjoittamisesta puheen ollen, se sujui jälleen kivasti. Mitä nyt kissa rönötti sylissä niin, että jouduin välillä käyttämään vain yhtä kättä. Sinnikkäästi kissi-miironi teki tahtonsa selväksi ja tuli kolme kertaa takaisin, vaikka siirsin sen aina uudestaan omaan pehmeään petiinsä… Hänellä saattaa olla jonkinlainen läheisriippuvuus… Mutta niin, itse kirjoittaminen oli kohtalaisen helppoa.

Miksei muka voi olla sylissä 24/7 ?

Minä tykkään todella paljon siitä tunteesta, kun runo ja tarina soljuvat omiin uomiinsa. Joskus se tapahtuu yllätyksenä minullekin (suomen kieli ikään kuin ehdottelee minulle tarinan jatkoa; tällainen riimi olisi tässä – saatkos sen sovitettua tarinaan?) ja joskus – niin kuin nyt – tiesin jo alussa, mihin pyrin ja täyttelin vain aukkopaikkoja sopivilla sanoilla kunnes tarina oli valmis.

Tässäpä siis iloinen joulutarina (- toistaiseksi säveltämätön joululaulu), jossa lapsella on kolme salaista jouluperinnettä:

Salatontun tehtävä

Heti herätessä muistan perinteisen tehtävän.
On tänään suuri päivä salatontun tärkeän!
Punainen lakki päähän niin kuin tontuillakin on
ja sitten voinkin aloittaa joulumission.

Ensimmäinen tehtävä on vajaan hiipiä.
Haen sieltä sahan – se vasta onkin terävä!
Metsän reunasta sahaan kuusen – ihan pienen vain.
Sen leikkimökin taakse pystytän laulaessain:

Ei – aikuiset ei tätä tietää saa!
Ne sanois, että sahaan voisit itses satuttaa,
eikä varmaan ymmärtäisi, että en
itseäni varten tätä tee – vaan eläinten.

Toinen tehtävä on koristeita hankkia
mut ensin täytyy syödä aamiaista.
Muuten äiti epäilee jotain hämärää
– sitä paitsi salatontunkin on syötävä.

Ei – aikuiset ei tätä tietää saa!
Ne sanois, että pihan perää ei saa koristaa,
eikä varmaan ymmärtäisi, että en
itseäni varten tätä tee – vaan eläinten.

Kolmantena tehtävänä salatontun on
lahjat viedä kuusen alle, niin kuin oikein on.
Ehkä pari piparkakkua nyt tuosta joutaa
ja omenoita muutama herkkukorista.

Ei – aikuiset ei tätä tietää saa!
Ne sanois, että ruoka nykyään on kallista,
eikä varmaan ymmärtäisi, että en
itseäni varten tätä tee – vaan eläinten.

Illalla ikkunasta katson leikkimökin taa.
Eläimiä kerääntyy viettämään joulujuhlaa.
Pipareita maistellaan ja purraan omenaa.
Ei kukaan pelkää toistansa, on rauhaa vaan.

Ei – aikuiset ei tätä tietää saa!
Ne sanois, että kuvittelet kaiken varmaan vaan.

Isä näyttää hellältä, kun katsoo minua.
No, jouluhan on tunteellista aikaa.
Äiti hymyilee ja kyynel valuu pitkin naamaa.
No, se on varmaan joulun aikaansaamaa.

Kirjoittaisitko minulle ensi kirjeeseen tarinan huonomuistisesta tavaralähetistä?

Toivottavasti viikonloppusi on rentouttava. Mukavia ja lämpöisiä ajatuksia täältä sinne.
Soita, jos on aikaa?

-Annastiina

Harmaata näkyvissä!

”Latasin lauluun ehkä jopa vähän enemmän melankoliaa ja pessimismiä kuin sinä.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 08.12.2020 klo. 01:07

Rakas ystävä,

Pääkoppa temppuilee. Siksi jäi edellinen kirjekin välistä. Nyt on onneksi vähän parempi. Mutta kirjoitan silti vain lyhyesti, koska pitkäaikaisväsymys vaivaa taas. Vähän on työstressiäkin, kun maailma pitää taas saada valmiiksi ennen suomalaisten joululomien alkua, mutta pääasiassa päätä vaivaavat paljon vanhemmat velat, kaunat ja muut päänsisäiset rasitteet.

Harmaata myös pään yläpuolella

Kiitos kirjeestäsi. Ja ihanasta laulusta sekä tekstinä että videona. Tätä kelpaa maailmallekin soittaa.

Omat kuulumiseni jäävät nyt vähemmälle, sillä keskityin toivomasi joululaulun kirjoittamiseen. Latasin siihen ehkä jopa vähän enemmän melankoliaa ja pessimismiä kuin sinä.
Olepa hyvä, ja oikein surullista joulua!

MULKUN JOULU

Lahjapino pieni kuusen alla,
keittiössä joulu tuoksuu
Ahdistuksen peitän humalalla,
kohtaa huuleni vain pullon suu
Pelkään edes veljelleni soittaa,
toivon että huomen pian koittaa
Häpeän vaik onkin sydän jäinen,
oonko yksin vaiko yksinäinen?
Viima, vihma, tuska ihon alla,
sielun säikeet vereslihalla

Muistan mielessäni tovereita,
juhlan keskipiste olla sain
Sattui matkalleni havereita,
luotani join pois myös rakkaimpain
En tietoisesti tahtonut ma pahaa,
katkeruus vain oksat poikki sahaa
Vittumainen huumor jumalalla,
paras ystäväkin mullan alla
Jäljellä vain yksin syyllisyys,
ansaittu on mulkun yksinäisyys


Rytmityksestä ja tyylistä kiitokset Eino Leinolle, jonka runoja olen tässä pyöritellyt viime aikoina. Olen pidemmän aikaa jo halunnut kirjoittaa jotain samanlaisella poljennolla ja nyt sitten päätin kokeilla.

Mutta että tässä ei nyt ennen joulua ihan vaivuta synkkyyteen, niin kirjoitapa sinä jotain kepeää. Olkoon teemana edelleen tuo joulu, mutta kirjoita jotain onnellista ja ihanaa. Kirjoita lapsesta, jolla on kolme ihan omaa (muilta salaista) jouluperinnettä.

– Jussi

Laulattaa

”Arki ja töiden alkaminenkaan ei tunnu enää niin arkiselta, kun saa kirjoittaa ja hullutella höpsöjen laulujen äärellä.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 04.08.2020 klo 01:19

Rakas ystävä,

Katso, kuinka rennon näköinen lomailija


Kiitos ihastuttavasta tehtävästä. Somessa kertyi tällaisia aiheita runolle:

– Ex-tempore-reissut
– Närsäkkälä (paikan nimi Kiteellä)
– Oravat, liito-oravat ja niiden välissä olevat oravat.
– Kaarnavene, kutsut, presidentin valitus, sukkapiilo, pyllylaulu
– Sauna & uinti(reissu)

Minä inspiroiduin näistä kovasti ja vietin tässä nyt muutaman tunnin tehden runoja ja lauluja. Ja kyllä hauskaa oli. Yllättäen ja pyytämättä näitä syntyikin nyt aika monta. Toivottavasti niiden lukeminen tuottaa myös jonkinlaista iloa 🙂

Ensimmäisenä syntyi laulu Närsäkkälästä (joka on siis paikka Kiteellä). Saadakseni inspiraatiota päätin guuglettaa, että minkälainen paikka tuo Närsäkkälä mahtaa olla. Närsäkkälästä ei kuitenkaan kellään internetissä ollut mitään sanottavaa, eikä edes Wikipedia-artikkelia ole Närsäkkälästä kirjoitettu, joten päättelin, että kyseessä lienee aika hiljainen kylä.

Sen verran löysin tietoa, että joskus internetin olemassaolon aikoina Närsäkkälässä on ollut 170 asukasta. Tämä laulu on omistettu kaikille heille.

HILJAINEN NÄRSÄKKÄLÄ

Mitä sinä höpötät siinä
pidä hetken nyt turpasi kiinni
Ei täällä kukaan urputa,
eikä kylällä turhaan puhuta

On vaiettu ummet ja lammet
ja suljettu kielen kannat
ei kukaan turhaan raataa
ja vaikeneminen muistot kultaa

Kälä-kälä, kälä-kälä, kälä-kälä kälä
se on Närsäkkälä
Kälä-kälä, kälä-kälä, kälä-kälä kälä
se on Närsäkkälä

On hiljainen sen kylätie,
ja hyvä niin

Seuraavaksi innostuin aivan hulluna ehdotuksesta ”pyllylaulu”, joka sai minut ensimmäisenä ajattelemaan Eino Leinoa ja hänen maailman kauneudelle ja ihmisen hyvyydelle kirjoittamiaan lauluja, kovin inhimillinen ja kaunis asia kun pyllykin on.

Päädyin itse kuitenkin Leinoa arkisempaan lähestymistapaan ja kaiken lisäksi pöllin sekä sävelen, rytmin että soinnut eräästä tunnetusta lastenlaulusta. Lisäsin höysteeksi ison kourallisen lapsellista huumoria ja viihdytyin itse hyvin paljon tästä. Odotan jo innolla, että pääsen laulamaan tätä omille lapsilleni!

LAPSELLINEN PYLLYLAULU

Pylly, pakarat, peppu, perse, varpaat (perse, varpaat)
Pylly, pakarat, peppu, perse, varpaat (perse, varpaat)
Pieru päästä ja käyhän kakalla
Pylly, pakarat, peppu, perse, varpaat (perse, varpaat)

”Ex tempore -matka” oli ehdotuksista se, joka tuntui henkilökohtaisimmalta ja siitä syntyikin nyt varmaan tämän laulusarjan vakavahenkisin teos.

Minulle on aina ollut vähän vaikeaa matkalle (tai yhtään mihinkään) lähteminen. Sitä kun olisi niin paljon mukavampaa jäädä aina vain kotiin. Lähtemisestä aiheutuu aina niin paljon vaivaa ja harmia ja helposti siinä rahaakin kuluu. Kätevää olisi, jos joku tulisi kotoa hakemaan, mielellään vaikka niin että minä olen vielä unessa kun minut kannetaan autoon. Voisin sitten herätä vasta matkalla tai perillä kohteessa ja olla onnellinen. Mutta ah, ei se kai ole mahdollista enää näin aikuisena.

EX TEMPORE -MATKA

En ulkomaanmatkalle
mä lähde tänäänkään
Luulen, että sohvalle vaan
istumaan mä jään

Tuijottamaan ikkunasta
ulos maailmaan
Ei mua kukaan uloskaan
enää tule hakemaan

Jos joku tulis hakemaan mut yllättäin
kun näkis, että kotiini mä loukkuun jäin
Olisin kai onnellinen vaik poliisiputkasta
ja nauttisin vaan ex tempore -matkasta

Naapureita vakoilen
parvekkeelta taas
Asunto niin korkealla
mutta mieli maas

Poistua en uskalla
ulko-ovesta
kurkin rappukäytävään
oven lovesta

Jos joku tulis hakemaan mut yllättäin
kun näkis, että kotiini mä loukkuun jäin
Olisin kai onnellinen vaik poliisiputkasta
ja nauttisin vaan ex tempore -matkasta

Lopuksi vielä aivan ehdoton suosikkini saamistani ehdotuksista. Olen suuri sanaleikkien ystävä ja siksi tämä sykähdytti minua suuresti: ”Oravat, liito-oravat ja niiden välissä olevat oravat”. Siitä syntyi vähän marssihenkinen kannustuslaulu kaikille talveen valmistautuville ja niiden välissäkin oleville elukoille.

LAULU TALVEEN VALMISTAUTUMISESTA

Kaikki oravat, ja liito-oravat 
ja niiden välissäkin olevat oravat
käykää kaikki käpyjänne suojelemaan
siis talvisäilöihin piilottamaan

Kaikki karhut maan, ja pandakarhut vaan
eikä unohdeta niiden välissä olevia karhujakaan
Käykää talviturkkia kasvattamaan
kohta lumi peittää maan

Kaikki metsämaat, ja kaikki autiomaat,
ja niiden välissäkin olevat joutomaat
tulee hangen alle ne uppoamaan
ja alkaa kaikki talvehtimaan

Kiitos vielä tästä tehtävästä! Tämä tempaisi minut taas kirjoittamisen syövereihin ja tulipa tuossa kitaraakin rämpytettyä samalla. Arki ja töiden alkaminenkaan ei tunnu enää niin arkiselta, kun saa kirjoittaa ja hullutella höpsöjen laulujen äärellä.

Erittäin lämmin kiitos myös siitä, että sain majailla luonasi kesälomallani ja levätä ja laiskotella ihan olan takaa. Tulihan sitä puutarhajuhliin vähän ensin jotain ahkeroituakin, mutta sitä seuraavien päivien huolettomuus, aikatauluttomuus ja tuloksettomuus tulivat kyllä tarpeeseen. Toivottavasti en ollut tylsä vieras.

Lomalla on kivaa!

Heittäydypä sinäkin kirjoittelun iloitteluun ja kirjoita seuraavaan kirjeeseen laulu tai runo tai vaikka novelli. Koska laiskottelu on sitä itseään, saat aiheeksesi synnin. Inspiroidu siitä!

Kirjoittelemisiin!

– Jussi

Alitajunta on ihana asia!

”Miten tulee käyttäytyä Suomen ensimmäisen koiran kohdatessaan; voiko papsuttaa ja lässyttää vai tuleeko huutia turvamiehiltä?”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 10.07.2020 klo. 17:48

Ystäväni,

Kirjoittelen taas maailmalta. Olin eilen kuvauksissa Helsingissä ja nyt tätini luona Hyvinkäällä. Huomenna palaan kotiin.

Viikko siitä eteenpäin minulla onkin sitten tuparit! Viime kesänä en jaksanut järjestää mitään, kun koko kesä meni ihmetellessä uutta kotia – tai lähinnä sen puutarhaa – ja palautuessa työelämän rasituksista.

Mutta nyt kokoan voimani ja siivoilen vähän sellaisiakin asioita ja paikkoja, joita en ole vielä muuton jälkeen käynyt läpi. Sitten kehtaan kutsua minua auttaneita kyläläisiä ja ystäviä juhlimaan minun uuttaa ihanaa kotiani. Kivaa, kun sinäkin tulet!

Ihanaa, että kyläpaikassakin on aamupalalla kissa sylissä <3

Jouduin tekemään hieman ajatustyötä tämän tekemäni mainoskuvauksen kanssa, mainostettava tuote kun sisältää lihaa ja itse olen kasvissyöjä (pienillä lipsahduksilla lievennettynä). Olisin tietysti voinut kieltäytyä näyttelemisestä tuossa mainoksessa eettisiin syihin vedoten mutta tosiasia on myös se, että mainoskeikasta saa rahaa, ja itselläni taas tuntuu olevan krooninen rahavajaus.

Lohduttaudun sillä, että en usko vietteleväni ketään kasvissyöjää tai vegaania lihansyönnin pariin muutaman sekunnin pätkällä, jona mainoksessa vilahdan. Eikä tätä mainosta myöskään olisi jätetty tekemättä, vaikka olisinkin kieltäytynyt roolista.

Joka tapauksessa näytteleminen on ollut minulle aina mukavaa ja se oli sitä myös nyt. Kuvausryhmä oli kaikin puolin ystävällistä, hauskaa ja ammattitaitoista, mikä osaltaan teki keikasta kivan. Se on nyt tehty.

Sattumaa? Kävellessäni kuvauspaikalle ohitin presidentinlinnan!

Huijasinpas sinua!
Presidentintapaamistarinoista väärä ja täysin keksitty oli juuri se ehkä ilmeisin vaihtoehto, eli istuvan presidentin, Sauli Niinistön näkeminen. Sain siihen inspiraation eräässä Facebook-ryhmässä näkemästäni keskustelusta, jossa moni ihminen kertoi nähneensä Niinistön koiransa kanssa kävelyllä puistossa. Hänellä on varmasti turvamiehetkin mukana mutta he sulautuvat siviilivaatteissaan ympäristöön niin hyvin, että vaikuttaa siltä, kuin Niinistö ja Lennu olisivat liikkeellä täysin kahdestaan.

(Ihan vaan varmuuden vuoksi selitys, että en siis seuraa mitään stalkkeriryhmää vaan kyse oli eläinten ystävien kohtauspaikka Eläinvideokerhosta, jossa pohdittiin, miten tulee käyttäytyä Suomen ensimmäisen koiran kohdatessaan; voiko papsuttaa ja lässyttää vai tuleeko huutia turvamiehiltä…)
(Oliko tämä selitys nyt yhtään vähemmän epäilyttävä..?)

Kekkosen olen todellakin nähnyt. Tosin olin niin pieni silloin, että kuulin tämän asian äidiltäni vasta pari viikkoa sitten. Siksi en ole sitä koskaan sinulle kertonut. Mutta onhan se silti totta, vaikka en sitä muistanutkaan… (Mennäänkö tässä nyt ihan siinä hujauksen rajalla..?)

Minulle antamasi kirjoitustehtävän luettuani minulta pääsi pieni kirosana. Presidentin tapaamista varten tehtävä asialista tuntui jotenkin niin epäminulta. Kirjoittelin muutamia minulle tärkeitä asioita listaksi paperille, ja yritin vääntää niitä jopa runon muotoon mutta ei siitä mitään tullut. (Kirjoitin mm. tällaisen riimin: ”Muista, että olet esimerkki; maan isä, etkä mikään peruserkki.” 😀 )

Junassa on hyvä kirjoittaa

Mutta voi rakas alitajuntani!
Heräsin tätini luona joskus viiden maissa aamulla aikaisen töihinlähtijän ääniin, ja mieleeni alkoi yhtäkkiä tulla runon punainen lanka ja säkeitä… Kirjoitin ne ylös kännykän muistioon ja rupesin taas nukkumaan. Kotimatkalla junassa kirjoitin sitten runon hyvän pohjan tiimoilta valmiiksi.

Lauluhan siitä sitten tuli, koska tietysti viideltä aamulla riimit muotoutuvat päässäni sävelten siivittäminä… Minä rakastan alitajuntaani!

Tehtävänannon noudattamisesta voidaan tietysti taas olla montaa mieltä… mutta tässä on nyt minun toteutukseni, ota tai jätä:

Mä tapaan Saulin

Tulevaisuuden luonto tulee vr-laseista.
Ei metsään mennä koskaan,
ei kai niitä kohta olekaan.
Pohjavedet paskotaan,
meidän keuhkot myydään Kiinaan.
– Muista kysyy presidentiltä!

Kansalliset yhtiöt meidät rahaan lassoaa.
Järvet pulloon laitetaan,
juomisesta joutuu maksamaan.
Meidän maa ei ole meidän,
kaivosyhtiöt sen omistaa.
– Muista kysyy presidentiltä.

Joo-oo, mä tapaan Saulin tänään illalla,
mä tiedän, mistä se kulkee,
kun se Lennun kanssa lenkkeilee.
Joo-oo, mä menen siihen,
kun ne kulkee sillalla.
Mä laitan tämän Suomen politiikan raiteilleen.

Verosuunnittelu imee taloutemme kuiviin.
Eikö äiti kertonut, et rehellisyys maan perii?
Ei luonnon tuhoamista
voi maksaa aneilla!
– Muista kysyy presidentiltä!

Joo-oo, mä tapaan Saulin tänään illalla.
On aika, että Suomen isä
ottaa jotain kantaa!
Joo-oo, mä menen niin, ettei mua huomata
ennen, kuin on paha merrassa.

Joo-oo, mä haluun pitää Suomen pinnalla.
Jotain uutta tarttis tehdä,
eikä mennä valmiita latuja.
Joo-oo, mä tapaan Saulin tänään illalla.
Mä kysyn oikeet kysymykset,
enkä huoli mitään satuja.

Joo-oo,
näitä juttui täytyy tivata.
Ei kukaan ota kantaa,
jos ei seinää vasten paineta.
Joo-oo,
mä tapaan Saulin tänään illalla.
Mä ehdin kysyy paljon,
ennen kun mut poseen kannetaan.

Mä tapaan Saulin tänään illalla.


Kirjoittaisitko minulle ensi kerraksi tarinan, jonka päähenkilöllä on eettinen ristiriita. Tarina voisi tapahtua 1920-luvulla. Kirjoittamisen iloa!

-Annastiina