Minä kirjoitan päiväkirjaa!

”On tässä kai ihan joku pointtikin sitten.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 12.10.2020 klo. 01:59

Rakas ystävä,

Päätin kirjoittaa sinulle poikkeuksellisesti jo näin etuajassa. Tapani mukaan kuitenkin keskellä yötä. Näemmä en kuitenkaan saa vielä unta, joten miksipä en kirjoittaisi tätä. Aloin tuossa nimittäin lueskella edellistä kirjettäsi uudelleen ja samalta istumalta kirjoitin sitten kertarysäyksellä antamasi tehtävän:

RUNO TOIVOSTA

Toivo on elämän polttoaine,
jos se loppuu,
matka tyssää
Vastakohta on epätoivo,
tai toivottomuus
Eipä olekaan,vaan toivon vastakohta on kuolema

Eihän polttoaineen tai matkan
vastakohta ole epämatka, polttoaineettomuus tai matkattomuus,
vaan matkan päättyminen,
pysähtyneisyys

Ihminen elää sen varassa,
että hän pystyy täyttämään itsensä toivolla,
aina sopivin väliajoin,
ennen kuin tankki tyhjenee

Missä on siis sinun lähin tankkauspisteesi?
Olethan laskenut,
että tankkisi ei tyhjene ennen kuin ehdit sinne

Vai ajattelitko paahtaa vain niin pitkään,
että toivoa ei enää ole?
Silloin olet vaarallisella tiellä

Toivoa on aina,
jos uskallat vain tankata

Minä olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaa. Kävimme tästä muistaakseni keskustelua joskus kirjeenvaihdon alkupuolella. Minun on aina ollut mahdoton kirjoittaa päiväkirjaan mitään henkilökohtaista. Vähintään seuraavana päivänä tai pari viikkoa myöhemmin olen yleensä repinyt kirjoittamani sivut tai polttanut tai hävittänyt koko päiväkirjan.

Tuota kahden viikon merkkipaalua ei tässä minun nykyisessä päiväkirjaprojektissa ole vielä ohitettu, mutta jos tämä kirjeeseen kirjoittaminen nyt sinetöisi sitten projektin sillä tavalla, että en peru ajatuksiani enää.

En kirjoita päivittäin, kirjoitan aina kun siltä tuntuu. Päiväkirjaa kirjoitan käsin. Se on kaikista pahin, koska tuollaiseen konkreettiseen kirjaan ei ole edes salasanaa, joka jonkun pitäisi murtaa.

Tässä päiväkirjassa ei ole edes lukkoa. Siellä ne nyt ovat minun viime viikkojen synkimmät salaisuuteni ja syvimmät tunteeni ja henkilökohtaisimmat ajatukseni ihan kenen tahansa luettavissa, jos vain hoksaavat napata tuon kirjan käteensä ja avata sen luettavakseen. Käsialasta toki tuskin kukaan muu saa selvää.

Päässä kiertävien ajatusten ja tunteiden kirjoittaminen ylös tuntuu nyt kuitenkin hyvältä. Tuntuu, että saan äyskäröityä päätä vähän tyhjemmäksi ja toisaalta ajatukset saavat realistisemmat mittasuhteet kuin päässäni. Olen pystynyt jopa jäsentämään vähän sekavia ajatussykkyröitä kirjoittaessani niitä auki paperille. On tässä kai ihan joku pointtikin sitten.

Tuhertelin syksyn värejä ja aurinkokin paistoi ikkunasta

Minä olen nyt muuten lomalla. Viime viikon vietin tosiaan siellä Limingassa opetushommissa ja improillessa, mikä oli ihan hemmetin hyvä irtiotto arjesta ennen syyslomalle heittäytymistä.

Toivottavasti sinäkin ehdit jossain välissä siellä vähän lomailemaan, vaikka kyllähän sitä paahtaa saa silloin kun siltä tuntuu. Kunhan sitä tekee terveellä pohjalla ja muistaa oikeasti levätä vähän aiemminkin kuin haudassa vasta.

Kiitos muuten upeasta nurinniskoin kirjoitetusta tarinasta. Se on kyllä aina jotenkin kaunista nähdä, minkälaista materiaalia ihmisen aivot synnyttävät, kun niille annetaan joku tuollainen haaste. Seuraavaksi tehtäväksi kaivoin sulle vanhan tehtävänannon kevättalven kirjeenvaihdostamme:

En tällä kertaa määrittele erillistä kirjoitustehtävää sinulle vaan toivon vain, että käytät jokusen hetken määritelläksesi ja sanallistaaksesi jonkin konkreettisen päämäärän itsellesi. Jonkin sellaisen päämäärän, jonka haluat ja uskallat jakaa kanssani. Saat itse valita, kuinka ison tai pienen päämäärän asetat, mutta yritä olla mahdollisimman tarkka määrittelyssäsi. Sanallista tai visualisoi se jollain tavalla. Visualisoinnistahan sinulla taitaa ollakin kokemusta, kun muistelen kuvakollaasia kotitalosi seinällä. Aika moni kollaasiin visualisoiduista tavoitteista on tainnut elämässäsi muuttua todeksi. Niinhän sitä sanotaan, että pitää olla varovainen siinä, mitä toivoo, koska ääneen lausutuilla toiveilla on tapana toteutua.

Minua ne vain kiinnostavat edelleen nämä äänen lausutut toiveet ja unelmat. Niillä kun on tapana käydä toteen.

Vaihtoehtoisesti voit myös kirjoittaa tarinan, runon tai laulun, jonka aiheena tai teemana on unelma ja toive.

Kävin konkäällä könyämässä

Tähän loppuun toistan vielä vähän itseäni, koska viime kirjeessä kirjoittelit taas ajankäytöstäsi ja töistäsi. Mahtavaa, että olet päässyt taas tekemään noin upeita juttuja, joista nautit. Ihan hullun siistiä! Mutta (nyt tulee se toisto) muista levätä.
Hauskaa viikkoa!

– Jussi

Työmatkalla

”Tällä hetkellä olen tilassa, jota kai klassisesti kuvaillaan sanoilla ”väsynyt, mutta onnellinen”.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 6.10.2020 klo: 00:34

Rakas ystävä,

Aloitan siteeraamalla Eino Leinoa. Tämä kuvastaa jotenkin mielentilaani pidemmältä ajalta, mutta hieman myös tällä hetkellä.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.


Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima
.

Eino Leino: Elegia

No tällä hetkellä olen kyllä enemmän tilassa, jota kai klassisesti kuvaillaan sanoilla ”väsynyt, mutta onnellinen”. Olen nimittäin Limingassa ja tarkemmin sanottuna Limingan Taidekoulussa.

Pari aittaa Limingassa

En ole ehtinyt, muistanut, hoksannut tätä sinulle hehkuttaa matkan varrella, mutta minulle tarjoutui siis ihana tilaisuus ottaa pieni irtiotto päivätöistä ja lähteä viikoksi opettamaan tänne tänä syksynä alkaneen teatterilinjan opiskelijoille impron perusteita ja työkaluja.

Tänään käynnistettiin viikko käymällä syvällisesti impron perusteita ja mentaalisia merivirtoja läpi. Päivä huipentui, kun lähdimme vielä illemmalla pyörähtämään Oulussa improjameissa, jotka meille tarjosi Oulun ylioppilasteatteri. Täällä sitä nyt sitten ollaan aikamoisissa improfiiliksissä pitkän koronatauon jälkeen.

Revontulet Limingassa


ALA-KAKKOLA
VANHIN LEHMÄ KATEISSA

Kylän vanhin lehmä on julistettu kadonneeksi Kyhnävällä, Ala-Kakkolan kylässä.
Koska lehmä on hyvin arvokas, pyydetään kaikki näköhavainnot ilmoittamaan suoraan Kyhnävän nimismiehelle. Varoitettakoon myös alueella eläjiä siitä, että lehmä on sangen vaarallisen luontoinen, kun sillä on käynnissä tällainen juoksuaika. Silminnäkijöiden havaintoihin perustuen tiedetään, että lehmä, Ulpukka nimeltään, on särkenyt aitauksensa, uinut Kakkolajoen yli ja liikkunut siitä kohti etelää, lähemmäs Nurmelan tilan peltoalueita. Niinikään silminnäkijöiden havaintojen mukaan jo pian eläkkeelle lypsykarjatehtävistä siirtymässä oleva Ulpukka olisi alkanut elää seudun metsissä hirvipariskunnan kanssa. Tätä tietoa nimismiehen kanslia ei kuitenkaan ole vahvistanut.
Ulpukan etsinnät jatkuvat parhaillaan ja etsintäpartiot haravoivat Ala-Kakkolan ja Ylä-Kakkolan rajaseutua, jotta rotunauta saataisiin palautettua takaisin omille kotilaitumilleen odottelemaan rauhallisia eläkepäiviä. Mutta kerrankos sitä lehmäkin irtioton viimeisinä työpäivinään ottaa.

Vähän pelottava kissa Limingassa


Kokeilepa sinä seuraavaksi kirjoittaa lyhyt tarina siten, että aloitat tarinan viimeisestä lauseesta ja jatkat lause kerrallaan taaksepäin aina tarinan ensimmäiseen lauseeseen asti.

Jäänpä odottamaan kirjettäsi. Hauskaa viikkoa!

– Jussi