Tule, talvi

”Vanha yliodottaja kurkistaa taas olkapään takaa vaikka se on pysynyt jo melko pitkään poissa.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 20.11.2020 klo. 17:38

Ystäväni

Kiitos kirjeestä ja tehtävän suorituksesta. Oli mukavaa tutustua Pauli Hellsteniin. Aika hyvältä tyypiltä kuulosti. 🙂

Onnea talvesta! Täällä sataa edelleen vain vettä, eikä lumesta ole tietoakaan.

Keskiviikkona oli viimeinen päivä minun osuudestani tv-sarjassa. Näytteleminen on kyllä hurjan mukavaa ja tuo nimenomainen tuotanto oli erittäin hyvin organisoitu ja täynnä ihania ihmisiä. On vähän haikea olo. Toivottavasti saan uusia rooleja tulevaisuudessa! 

Hesoissa oli laitettu katuja nätiksi


Olen jälleen kahvilassa odottamassa autoani huollosta. Toivottavasti tämä on nyt viimeinen kerta pitkään aikaan, kun auto tarvitsee remppausta; autobudjetti on nyt aikalailla finaalissa.

Kahvilassa on mukavaa kirjoittaa. Yleensä kahviloissa tulee käytyä vain juuri tällaisissa puolipakkotilanteissa tai sitten muissa kaupungeissa vieraillessa. Mutta tuli tässä istuessa mieleen, että pitäisi ehkä joskus tulla ihan varta vasten kahvilaan kirjoittamaan. Fiilis on tässä aivan erilainen kuin kotisohvalla.

Nyt, kun etelässä ramppaaminen loppuu, on taas aikaa tehdä asioita, jotka ovat jääneet vähän retuperälle tuon näyttelemiskeikan aikana. Eilen sain hirmuisen ulkotyöinspiraation juuri ennen pimeän tuloa ja raahasin risuja ja lapioin multaa vielä pihavalon loisteessa. Sain tunnissa tehtyä enemmän asioita kuin viimeisen kuukauden aikana. (Tosin tätä kirjettä en saanut silloin kirjoitettua, joten taas lähetän tämän päivän myöhässä…)

Kiire junalle

Antamasi tehtävän toteuttaminen on vielä kesken. Aihe on niin runollinen ja kaunis, että minulla on todella korkea kynnys toteuttaa sitä. Vanha yliodottaja kurkistaa taas olkapään takaa vaikka se on pysynyt jo melko pitkään poissa. Kyllä minä sen tälläkin kertaa nuijin näkymättömiin, ihan kohta…

Sillä aikaa annan sinulle uuden tehtävän. Kuvittele, että olet shamaani ja sinun täytyy loitsia heimollesi hyvä talvikausi. Millaisen loitsun aiot laulaa nuotion loimutessa ja ensilumen sataessa peittämään heimosi asuinsijat?

Ja nyt, runo talvelle:

Tule vielä kerran, talvi

Tule vielä kerran, talvi,
peitä meidät kylmään.
Ota lämpö ja luulot pois,
ota syliisi,
silitä kuumaa otsaa.


Näytä kaikille että voitit, talvi,
anna maan vaipua hyhmään.
Soita järven jäitä,
tule kotiisi,
äläkä kuole koskaan.


Valkoisen valon loit, talvi,
se toivona silmiimme syttyi.
Vyöry päällemme,
aina vielä kerran,
älä anna harmaan voittaa.

Ihanaa, talvista viikonloppua!

-Annastiina

P.S. Täällä alkoi juuri sataa lunta.

Talven alku

”Yö pimenee, mutta silti hetki hetkeltä kaikki kirkastuu.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 19.10.2020 klo. 21:47


Rakas ystävä,

Minä olen nyt aivan puhki. Olen ollut pari päivää lyhytelokuvan kuvauksissa näyttelemässä ja tänään oli myös ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Hauskaa on ollut, mutta tällainen elämä on joskus rankkaa, vaikkei olekaan vielä ihan noin vanha kuin sinä (hah, siitäs sait). Kirje jää siis tästä syystä nyt vähän lyhyeksi. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole täynnä kirjoitusvirheitä.

Terveisiä kuvauksista! Oli sauna ja oli pyyhe, mutta saunomaan en päässyt.

Koska aloitan näiden kirjeiden kirjoittamisen aina vasta näin iltasella ja tein sen taas, en myöskään lähde nyt pimeään ja lumiseen metsään istumaan ja kirjaamaan ylös havaintoja. Kiitos kuitenkin tehtävänannosta. Olen tässä itse asiassa kuvausten aikana viettänyt aika paljon aikaa metsän keskellä, toki pääasiassa saunamökin lämmössä istuskellen. Pystyn kuitenkin ehkä jollain tavalla kuvailemaan metsää ympärilläni.

Pakkasta ei ole kovin paljon, mutta sen verran, että taivaalta tippuvat pisarat muuttuvat matkalla lumihiutaleiksi. Tai ainakin sellaisiksi märiksi jalkaräteiksi, jotka vihmoen läiskähtävät päin naamaa. Metsä on sysipimeä, vaikka maa pikkuhiljaa vaalenee, kun lumi kertyy varpujen lehdille ja sammalen kiemuroihin. Maa on vielä lämmin ja suurin osa lumesta sulaa pois. Pakkanen kuitenkin kiristyy yötä vasten ja hiutaleet muuttuvat hiljalleen enemmän ja enemmän oikeaksi lumeksi. Oliko tämä metsä vielä valmis tähän lumisateeseen? Sienet saavat hattujensa päälle lumikasan. Tämä tuli niin yllättäen ja niin aikaisin. Kaupungin valoja ei näy missään, olen riittävän kaukana kaikesta, jotta metsä ja taivas näyttävät oikeasti pimeiltä. Tuuli heiluttaa vähän puiden oksia. Hiutaleet rapisevat osuessaan maahan ja runkoihin. Yö pimenee, mutta silti hetki hetkeltä kaikki kirkastuu. Aamuun mennessä täällä on jo kaksikymmentä senttimetriä lunta. Metsä on vaihtanut asuaan. Talvi on palannut lyhyen poissaolonsa jälkeen.

Minä olen kiitollinen siitä, että olen ottanut pari askelta siihen suuntaan, että ymmärrän itseäni paremmin. Olen pyörittänyt päässäni olevia asioita, tarttunut kiinni ajatusten hurrikaanin reunasta ja minulla on jo sellainen tunne, että kyllä tämän vielä saa pysähtymään. Minun päämääränäni onkin nyt selvittää omat ajatukseni, ymmärtää menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Tuntuu hyvältä, että näen jo edessä aukeavan polun, joka mahdollisesti johtaa tuohon päämäärään

Jätän vähän tylysti taas kommentoimatta montaa asiaa edellisestä kirjeestäsi. En yksinkertaisesti kykene siihen enää tällä kertaa. Saat kuitenkin vielä kirjoitustehtävän: Kirjoita jotain paheesta, paheista tai paheellisuudesta.

Jään odottamaan kirjettäsi. Ja menen nyt nukkumaan.

– Jussi

Mönkijällä ajelin
…kaksi metriä.