Kylässä

”Eräällä naapurilla on pihallaan kanoja, joita kuka tahansa saa mennä katsomaan vapaasti.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 26.06.2020 klo 00:39

Ystäväni,

Voi ihmeiden päivää! Minä en kirjoita tätä kirjettä kotona!

Lähdin työlomalle ystäväperheen luokse Järvenpäähän. Olen luonnostellut heille pihasuunnitelmaa, ja päätimme, että tulen osallistumaan myös fyysiseen työhön. Ja täällä nyt olen.

Likainen, hikinen ja väsynyt mutta iloinen puutarhuri (Kuvan otti Mervi Launonen)

Vaikka päivät ovat olleet täynnä työtä, minulla on silti vähän lomafiilis. On ihanaa olla välillä poissa kotoa. Tämä Järvenpään asuinalue, jossa nyt olen, on aivan kuin idyllinen maalaiskylä! Lähistöllä on metsää ja peltoja ja suuri maalaistalo. Eräällä naapurilla on pihallaan kanoja, joita kuka tahansa saa mennä katsomaan vapaasti. (Katsojia varten on laitettu oikein penkkikin.) Naapuriapua saa, kun vain tajuaa pyytää. Minulla on täällä oikein kotoisa olo.

Meinasin aivan unohtaa kirjeen kirjoittamisen, kun tein töitä niin innolla vielä yhdeksän aikaan illalla. Nyt silmäluomet ovat kovin painavat mutta yritän pysyä hereillä niin kauan, että saan tämän lähetettyä sinulle.

Pyysin äsken isäntäväeltä vanhoja lehtiä, joista sitten leikkelin sanoja. Taktiikkani oli lähes olematon. Käytännön ergonomisista syistä (siis koska makasin sängyllä) leikkelin sanoja vain lehtien alaosista. Kun olin leikellyt parin lehden jokaiselta aukeamalta yhden sanan, totesin että minulta puuttui lähes kokonaan verbit ja adjektiivit. Niitä ilman Pegasos siivetönnä kopsuttelee. Siispä niiden metsästykseen.

Kun sanoja oli kaikki perussanaluokat kattava kokoelma, aloin ajatella sanojen suhteita ja siirtelin niitä erilaisiin kokonaisuuksiin. En ehkä mitään runopalkintoa näillä kollaaseillani saa – mutta ajanvietteenä tämä olikin todella mukavaa!

Olitko muuten tehtävää antaessasi tietoinen Instagramissa käynnissä olevasta kollaasirunohaasteesta? Kuopiolainen Runorynnäkkö on sellaisen asettanut omalla Insta-tilillään. Nytpä tulin osallistuneeksi siihenkin, kiitos sinun. Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan? Tämä oli oikeasti kivaa.

Nyt nukkumaan! Huomenna jatkuu minun pieni working holiday. Toiveissa siintää hieman tätä ja eilistä viileämpi päivä – mutta taitaa olla turha toivo: Sääennustus lupailee jälleen 30 astetta…

Tehtävä sinulle! Keksi jokin aivan yksinkertainen peli ja kirjoita ylös sen ohjeet.

Mukavaa viikkoa!  

-Annastiina

Paikallaoloa

”Maalla tapahtuu maaseudun asioita ja luonnossa luonnon asioita.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 18.06.2020 klo. 22:31

Ystäväni,

Olipa mukavaa lukea festarikokemuksestasi. Olen onnellinen sinun puolestasi, että olet saanut kokea jotain niin valtaisaa ja että olet levännyt. Tai no, Sodankylän elokuvafestivaalin ja sinut tuntien olette kyllä varmaankin katselleet leffoja kaikki yöt läpeensä… Mutta ainakin henkistä lepäämistä on varmasti plakkarissa!

Täällä ei ole juuri mitään tapahtunut. Maalla tapahtuu maaseudun asioita ja luonnossa luonnon asioita. Voisin höpötellä ummet ja lammet lintujen pesintätilanteesta ja poikasista, kasvimaan kosteustasapainosta ja istuttamistani kasvilajeista mutta eivätpä sellaiset jutut taida jaksaa kaupunkilais-sinää loputtomiin kiinnostaa. Sanonpa vain, että tämän aamuinen sade tuli tarpeeseen ja täällä asiat etenevät niin kuin pitääkin.

Minusta tuntuu pitkästä aikaa, että haluaisin lähteä käymään jossain. Se on harvinaista minulle, erakolle. Mutta silloin tällöin sellaistakin tapahtuu. Olen viimeksi käynyt Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa ja vaikka viihdyn kotona, niin nyt tuntuu, että pieni maisemanvaihdos voisi tehdä hyvää.

Kävin äitini kanssa hakemassa äidin ystävän junalta, ja minulla oli vahva tunne, että haluan hypätä junaan, ihan vain matkustamisen takia. Rakastan junamatkoja (pääsääntöisesti). Junassa on myös hyvä kirjoittaa.

Pääsiskö sissään..?

Antamasi tehtävä oli jälleen mielenkiintoinen. Kolmen virkkeen tarina voi olla kai hyvinkin pitkä, vaikka sitä olettaisi, ettei niin vähiin virkkeisiin saa pakattua paljoakaan informaatiota. Kirjoitin monta versiota ja kokeilin muun muassa, kuinka lyhyillä kolmella virkkeellä voi kertoa tarinan.

Minä synnyin. Sitten kasvoin. Lopulta kuolin.

tai jopa:

Synnyin. Kasvoin. Kuolin.

No, ei kovin kiinnostava tarina (joskin melko yleispätevä ja samastuttava, heh).

Ukkosmyrskyn innoittamana kirjoitin myös tällaisen:

Ukkosmyrskyn seurauksena taloni syttyi tuleen ja tuhoutui. En lannistunut vaan ostin mummon perintörahoilla uuden. Olin asunut siinä puoli vuotta, kun sähköviasta peräisin oleva kipinä sytytti sen palamaan, ja sitä seuraavana aamuna minä menin hirteen.

Eipä tässäkään kovin paljon ole asiaa. Nämä olivat sellaisia harjoituskappaleita.

Mutta sitten päätin kirjoittaa jostain oikeasti omakohtaisesta aiheesta ja aloin kirjoittaa erään elämässäni tapahtuneen hienon kohtaamisen innoittamana (joskin aika paljon faktoja muunnellen). Tarina kirjoittui helposti, eikä kolme virkettä tuntunut edes rajoittavalta ohjeelta.

Tapasin kerran karhun. Se tuli minua vastaan metsäisen mäen laella, kun olin kävelemässä oikoreittiä äitini luokse. Haisteltuaan minua parinkymmenen metrin päästä äänekkäin puuskutuksin se nousi ensin takajaloilleen tarkkailemaan, oliko minusta jonkinlaista uhkaa ja sitten, todettuaan minut vaarattomaksi, se laskeutui takaisin kaikille neljälle jykevälle harmaanruskealle tassulleen ja lähti kävelemään pois jättäen minut seisomaan paikalleni tärisevillä, hyytelöisillä jaloillani ja kuuntelemaan villinä hakkaavaa sydäntäni ja sitä puuskutusta, jonka pystyisin palauttamaan mieleeni koko lopun ikääni.

Olen oikeasti kohdannut karhun. Se tapahtui Lapin vaelluksella, Saariselällä parikymmentä vuotta sitten. Meitä vaeltajia oli neljä ja karhuja kolme, emo ja kaksi pentua. Kolmeen virkkeeseen en kuitenkaan alkanut selostaa tätä kaikkea, vaan tein kohtaamisesta intensiivisemmän kirjoittamalla siihen vain minut ja karhun.

Tämä ei satanut, kunhan oli olevinaan

En voi olla taas jälleen kiittämättä tätä kirjeenvaihtoa ja sinua! Kaikki nämä kevään ja kesän luonto- ja puutarhajuoksut pitävät minun ajatukseni ja myös minut fyysisesti niin tiukasti ulkona, että kaikki muu jää unholaan. Olen varma, etten kirjoittaisi kesäaikaan riviäkään, mikäli tätä pikku pakkoa ei olisi. Tekee silti hyvää tulla kerran viikossa sisälle keskittyen vain ja ainoastaan kirjoittamiseen. Aina kun saan jotain valmiiksi (vaikka huonoakin, kuten viime viikolla) siitä tulee hyvä olo. Kiitos siis!

Keskikesän juhla on aluillaan… Perinteisesti meillä juhannuksena pyritään pidättäytymään suuremmista töistä, joten enköhän minäkin tänä viikonloppuna ota vähän kevyemmin. Voisi kai sitä vaikka lukea jotain pitkästä aikaa… Saa nähdä.

Oikein hyvää juhannusta sinulle!

-Annastiina

P.S. Ai niin, tehtävä! Kirjoita seuraavasta (Anthony De Mellon kirjasta Havahtuminen ottamastani) lauseesta: ”Pysyttele siinä ja käsittele se.” Tämän ei välttämättä tarvitse olla otsikko, kunhan tämä lause esiintyy tarinassasi.

Tuonne ihan mielellään pulahtaa näillä helteillä…