Syysloma

”Aina ei ole rahkeita muuhun kuin aidan alittamiseen.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 23.10.2020 Klo 01:02

Ystäväni

Hups, tämä kirjeenvaihtohan on mennyt kilpailuksi siitä, kumpi on väsyneempi ja kiireisempi! 😀 Joten nokitan tällaisella viikolla:

Täällä on tällä viikolla syyslomaviikko, joten minulla on vapaata opetuksesta. On ollut aikaa tehdä kaikkea muuta.

Kuvat alkavat jo vähän toistaa itseään, kun juna on ainoa paikka, missä saa ja ehtii ottaa kuvia…

Osallistuin viime sunnuntaina ”Ammattina ääninäyttelijä” -kurssille leppoisasti etänä, oman keittiönpöytäni ääressä. (Opettajana upea ammattilainen Mia Renwall.)

Maanantaina katsoin piirrettyjä, koska etsin materiaalia oman dubbausnäytteeni tekemiseksi. Harjoittelin myös hulluna. (Pun intended.)

Tiistaina kuvasin self tapen hakeakseni erääseen tv-sarjaan pieneen yhden kuvauspäivän rooliin. Sitten matkustin junalla Helsinkiin äänenkäytön valmennukseen, jossa mm. äänitimme äänivalmentajan kanssa dubbausnäytteeni, jolla yritän päästä dubbausstudioiden listoille ja sitä kautta puhumaan suomeksi lastenohjelmia yms. (Sormet ristiin!)

Keskiviikkona olin Helsingissä tv-sarjan kuvauksissa ja sen jälkeen matkustin ystäväni luo Jyväskylään.

Torstaiaamuna sain tietää, että minut valittiin 18 self tapen lähettäneen joukosta siihen roolin, jota tiistaina hain. Se kuvataan perjantaina eli huomenna. Junailin itseni illaksi Jyväskylästä kotiin, jossa siis nyt olen (tosin kello on jo yö). Aamulla on herätys puoli viideltä, jotta voin taas lähteä Helsinkiin näihin nopealla aikataululla minulle annettuihin kuvauksiin. Aion tulla vielä samana iltana takaisin kotiin, missä toivottavasti saan nukkua ja levätä viikonloppuna. (Tai siis ainakin lauantaina.)

Sunnuntaina lähden Helsinkiin, jotta olen ajoissa maanantaiaamuna tv-sarjan kuvauspaikalla. Koko maanantai menee kuvauksissa.

Tiistaina menen äänittämään studiolla ääninäytteen, jolla voin hakea ääninäyttelijän töitä esim. mainoksissa ym. äänitteissä. Sitten matkustan taas kotiin.

Ohi juostessa otettu turistikuva

Notta kiirettä pitää. Mutta ihania juttuja nämä kaikki ovat ja nautin kovasti kaikesta tällä hetkellä – vaikka väsymyskin on koko ajan läsnä. Toivon kovasti, että näistä näyttelemiseen liittyvistä töistä poikisi hienojen kokemuksien lisäksi jotain myös tulevaisuuteen.

Tarvinneeko sanoa, että en ole ehtinyt kirjoittaa mitään koko viikolla..?
No, mietin tässä juuri, että kuinka voisin minimoida tehtävän kirjoittamiseen käyttämäni ajan ja mieleeni tuli tyyli, jota joskus lapsena/esinuorena harjoitettiin. Siinä runo(hko)n sanojen alkukirjaimista muodostuu runoon liittyvä ja/tai siihen lisäinfoa tuova sana. Kirjoitin sitten vartissa oman mukaelmani:


Pieni aiheeton hulluus
etsii elämän laitoja.
Laiskuus,
irstaus,
synti
uskonpuutetta unelman naapurissa.

Ja ei, en ole tähän juuri tyytyväinen muuta kuin sillä tasolla, että sain tehtävän suoritettua. Olen kuitenkin tämän kirjeenvaihdon myötä oppinut antamaan armoa itselleni ja hyväksymään myös keskeneräisyyttä ja jopa huonoutta. Aina ei ole rahkeita muuhun kuin aidan alittamiseen.

Junanikkunataidetta

Toivottavasti sinun kiireesi ja väsymyksesi ovat jo hellittäneet. Ja älä huoli, on tässä puolin ja toisin kommentoimatta ohitettu toistemme kysymyksiä ja aiheita… Ehkä se johtuu mm. siitä, että saatamme kirjeiden lisäksi myös kommunikoida muilla nykyaikaisilla tavoilla. Tai olla niin väsyneitä, että huomiokyky ei ylety muualle kuin omaan elämänpiiriin… Mikä lie, sano Veera kun metsässä rapsahti. Ja nyt nukkumaan.

-Annastiina

(P.S. Ai niin! Kirjoita merellinen seikkailu, johon liittyy jokin erimielisyys.)

(P.P.S. Muista levätä!)

Talven alku

”Yö pimenee, mutta silti hetki hetkeltä kaikki kirkastuu.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 19.10.2020 klo. 21:47


Rakas ystävä,

Minä olen nyt aivan puhki. Olen ollut pari päivää lyhytelokuvan kuvauksissa näyttelemässä ja tänään oli myös ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Hauskaa on ollut, mutta tällainen elämä on joskus rankkaa, vaikkei olekaan vielä ihan noin vanha kuin sinä (hah, siitäs sait). Kirje jää siis tästä syystä nyt vähän lyhyeksi. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole täynnä kirjoitusvirheitä.

Terveisiä kuvauksista! Oli sauna ja oli pyyhe, mutta saunomaan en päässyt.

Koska aloitan näiden kirjeiden kirjoittamisen aina vasta näin iltasella ja tein sen taas, en myöskään lähde nyt pimeään ja lumiseen metsään istumaan ja kirjaamaan ylös havaintoja. Kiitos kuitenkin tehtävänannosta. Olen tässä itse asiassa kuvausten aikana viettänyt aika paljon aikaa metsän keskellä, toki pääasiassa saunamökin lämmössä istuskellen. Pystyn kuitenkin ehkä jollain tavalla kuvailemaan metsää ympärilläni.

Pakkasta ei ole kovin paljon, mutta sen verran, että taivaalta tippuvat pisarat muuttuvat matkalla lumihiutaleiksi. Tai ainakin sellaisiksi märiksi jalkaräteiksi, jotka vihmoen läiskähtävät päin naamaa. Metsä on sysipimeä, vaikka maa pikkuhiljaa vaalenee, kun lumi kertyy varpujen lehdille ja sammalen kiemuroihin. Maa on vielä lämmin ja suurin osa lumesta sulaa pois. Pakkanen kuitenkin kiristyy yötä vasten ja hiutaleet muuttuvat hiljalleen enemmän ja enemmän oikeaksi lumeksi. Oliko tämä metsä vielä valmis tähän lumisateeseen? Sienet saavat hattujensa päälle lumikasan. Tämä tuli niin yllättäen ja niin aikaisin. Kaupungin valoja ei näy missään, olen riittävän kaukana kaikesta, jotta metsä ja taivas näyttävät oikeasti pimeiltä. Tuuli heiluttaa vähän puiden oksia. Hiutaleet rapisevat osuessaan maahan ja runkoihin. Yö pimenee, mutta silti hetki hetkeltä kaikki kirkastuu. Aamuun mennessä täällä on jo kaksikymmentä senttimetriä lunta. Metsä on vaihtanut asuaan. Talvi on palannut lyhyen poissaolonsa jälkeen.

Minä olen kiitollinen siitä, että olen ottanut pari askelta siihen suuntaan, että ymmärrän itseäni paremmin. Olen pyörittänyt päässäni olevia asioita, tarttunut kiinni ajatusten hurrikaanin reunasta ja minulla on jo sellainen tunne, että kyllä tämän vielä saa pysähtymään. Minun päämääränäni onkin nyt selvittää omat ajatukseni, ymmärtää menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Tuntuu hyvältä, että näen jo edessä aukeavan polun, joka mahdollisesti johtaa tuohon päämäärään

Jätän vähän tylysti taas kommentoimatta montaa asiaa edellisestä kirjeestäsi. En yksinkertaisesti kykene siihen enää tällä kertaa. Saat kuitenkin vielä kirjoitustehtävän: Kirjoita jotain paheesta, paheista tai paheellisuudesta.

Jään odottamaan kirjettäsi. Ja menen nyt nukkumaan.

– Jussi

Mönkijällä ajelin
…kaksi metriä.