Eteenpäin

”Pysyvyys ei ole minun juttuni, muutosta pitää aina olla tai muuten kyllästyn.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 28.04.2020 klo. 00:11

Rakas ystävä,


Kiitos kirjeestä ja aivan jäätävän hyvästä räppi-lyriikasta! En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olen ikävöinyt MC RoiBossia. Ja kiitos positiivisuudesta! Se oli juuri se, mitä nyt kaipasinkin ja se oli kyllä ihan varmasti myös jotain, mitä tämä kirjeenvaihto kaipasi. Huomaan, että olin ainakin itse jo vähän vaipunut sellaiseen kurjuuden kierteeseen, jossa voivottelen kerta toisensa jälkeen sitä, miten vähän olen saanut aikaan ja miten kurjaa kaikki on. Itse asiassa moni asia elämässäni onkin vähän kurjaa tällä hetkellä mutta on myös paljon kaikkea hyvää ja ystävällistä ympärilläni, jopa koronasta huolimatta.

Onhan nyt tosiaan kevätkin. Minäkin rakastan kevättä. Lumi sulaa ja muodostaa puroja. Hyisen ja kovan kerroksen alta paljastuu pehmeä ja elävä luonto. Kevät tuoksuu huumaavalta. Koirankakoilta, mullalta ja maalta, heräävältä elämältä. Talvella en oikein osaa ulkona kulkeakaan, hiihtoladut eivät kutsu eikä hangessa rämpiminen muutenkaan innosta. Mutta keväällä on pakko päästä tapaamaan metsää ja haistamaan maantiepölyä. Joutsenetkin ovat jo palanneet. Te suuret aatteet, teitä tervehdän! Niin, enteileehän kevät myös kesää ja loppumatonta auringonpaistetta. Pitkä pimeys on päihitetty, herään talviunesta ja jään odottamaan Nuuskamuikkusta joen liplatellessa sillan ali.

Kevät on muutoksen aikaa. Ja minä nautin muutoksesta. Tämä kevät on minun elämässäni isojen muutosten aikaa ja yksi niistä on ihan konkreettinen muutto. Huomaan nauttivani myös muuttamisesta. Olen asunut Rovaniemellä nyt liki kaksitoista vuotta ja muutan nyt kuudenteen asuntooni täällä. Jollain perverssillä tavalla minä nautin siitä, kun saan pakata koko elämäni laatikoihin, siirtää sen ihan uuteen ympäristöön ja asetella sen ihan uuteen järjestykseen. Muutto on myös mahdollisuus heittäytyä eroon turhasta tavarasta. Muutto on kuin elämän inventaario. Tarpeellinen otetaan mukaan, tarpeeton pistetään kiertoon.

Käyttöön vai kiertoon? Vaikeita valintoja muuton keskellä.

Taisin nauttia muuttamisesta jo lapsena asuessani vielä vanhempieni luona. Asunnosta toiseen en tietenkään pystynyt muuttamaan mutta meidän kotitalossamme oli kolme makuuhuonetta ja jokainen niistä oli vuorollaan minun oma huoneeni. Lisäksi muuttojen välillä tein (ja teen edelleen) mielelläni muutoksia huonekalujen ja tavaroiden järjestykseen. Pysyvyys ei ole minun juttuni, muutosta pitää aina olla tai muuten kyllästyn. Mielessä on viime aikoina käynyt kyllä myös, että onko tämä jo lapsena kehittynyt tapa ja muutoshaluisuus pakokeino ja jos on, niin mitä minä olen aina paennut? En tiedä mutta joka tapauksessa nyt olen taas tuon mahdollisuuden (tai pakomatkan) edessä. Olen pakannut muuttolaatikoita ja suunnitellut uutta elämänjärjestystä. Viikonloppuna on edessä suuri rysäys ja uuden majan asuttaminen alkaa.

Mahtava kuulla, että Tirpu -projekti etenee! Olen ihan varma, että se nettisivukin vielä sieltä tulee. Olet jo nyt ottanut todella tärkeitä askelia asian suhteen ja ennen kaikkea minusta tänne asti huokuu se, että ainakin jollain alitajuisella tasolla sinä tiedät mitä olet Tirpun kanssa tekemässä, mitä haluat ja mitä tavoittelet. Ja se on jo aika paljon se. Kuten sanottu, pitää varoa mitä toivoo, sillä ääneen lausutut toiveet tuppaavat toteutumaan. Jotain samaa on nyt aistittavissa myös noissa sinun blogi-unelmissasi. Varo vaan.
Toivottavasti verkkokurssi on antoisa ja antaa konkretiaa ja työkaluja kasvattaa unelmasta todellisuutta.

Kiitos myös kirjoittamistasi kehuista. Vaikka vahva osa suomalaisuutta on selvästi vähintäänkin ristiriitainen suhtautuminen annettuihin kehuihin, niin kyllä ne vain tekevät hyvää. On kiva, kun joku toinen osaa kiteyttää jotain positiivista omasta itsestään ja voi todeta, että hän taitaa olla oikeassa, minähän olen hyvä monissa jutuissa. Ja toivon tosiaan, että minulla on tuo toisten kehumisen taito hallussani. Siitä en niinkään ole varma, osaanko minäkään käyttää tuota taitoa alkuunkaan riittävästi. Vielä paljon useammin on paikkoja ja aikoja sanoa jotain positiivista ja hyvää kaikille niille lahjakkaille ja hyville ihmisille, joita ympärilläni on. Mutta siitä olen kyllä varma – ja voit olla sinäkin – että heti, kun näistä epidemioista selvitään ja vapaus koittaa, niin suuntaan luoksesi Pieksämäen retriittiin nauttimaan maté-pannullisen jos toisenkin. Kaipaan aamuyöhön venyviä keskustelujamme, jotka ovat niin usein avartaneet omaa maailmankuvaani ja tuoneet selkeyttä sumun keskelle. Hyvä ja loputtomiin jatkuva keskustelu on elämän eliksiiriä, josta en koskaan tule kylläiseksi.

Ja sitten antamasi tehtävän pariin. Tarinani ei kyllä millään muotoa täytä asettamiasi määritteitä, hyvin hatarasti se täyttää edes tarinan määritelmän ylipäätään, mutta se on teksti ja siinä ainakin mainitaan onnellisuus.


Kuka on onnellisuus?

Olipa kerran mies nimeltä Ensio Rytkönen. Ensio on syntynyt vuonna 1987, hän on työssä käyvä, opintonsa kesken jättänyt, ylipainoinen ja kaljuuntunut, sukupuoleltaan mieheksi määritelty seikkailija, joka kuitenkin vähän pelkäsi maailmaa. Ensio on ollut parisuhteessa, yrittäjä, johtaja, alainen, myyjä, ostaja, lainaaja, isä, poika, pojanpoika, tyttärenpoika, veli, lainan takaaja, serkku, kuolinpesän hoitaja, kirjastotyöntekijä, siviilipalvelusmies, puheenjohtaja, sihteeri, hallituksen jäsen, elokuvakoneenhoitaja, tuottaja, tuotettava, metsänistuttaja, marjanpoimija, metsänomistaja, mökkeilijä, vuokralainen, kahvinkeittäjä, teenjuoja, cinefiili, harrastaja, vahtimestari, haastattelija, haastateltava, opettaja, oppilas, suunnittelija, eksyksissä, köyhä, säästäjä, säästettävä, uhrautuja, uhri, painonpudottaja, keilaaja, sulkapalloilija, ylioppilas, valokuvaaja, tet-harjoittelija, menestyjä, epäonnistuja, mutta kuka hän oikeastaan on? Voinko minä nyt kertoa teille kuka hän oikeastaan on, jos hän ei itse asiassa itsekään tiennyt sitä? En voi. Ensio kysyy itseltään mitä onnellisuus on? Mutta hän ei pysty vastaamaan siihen, koska ei tiedä kuka hän on. Voiko ihminen olla onnellinen, jos ei sitä tiedä? Ainakin Ensiosta tuntuu, ettei hän voi. Ensio pystyy luettelemaan kaikki nuo roolit, mutta vaikka luettelo olisi kuinka pitkä, oikea kysymys kuuluu kuitenkin aina; kuka on ihminen kaikkien noiden roolien takana? Kuka on Ensio Rytkönen? Onnellisuus on raukeamista tyhjyyteen, tilaan jossa ei ole mitään rooleja, olet vain sinä, Ensio Rytkönen.

Eräänä päivänä Ensio Rytkönen räjäytti kaikki nuo elämänsä roolit miljooniksi sirpaleiksi ja alkoi kasata niistä uutta kuvaa itsestään. Hän meni terapiaan, keskusteli ihmisten kanssa ja alkoi olla rehellinen itselleen. Ensio loi itsestään taideteoksen, jonka alla nimikyltissä ei lukenutkaan mitään titteliä, vaan ihan vain Ensio Rytkönen ja se riitti. Se oli Ension paras versio itsestään. Silloin Ensio tiesi kuka onnellisuus on. Sen pituinen se.

Estradilla olo on yleensä onnellinen – ja ympärillä on huipputyyppejä

Tähän loppuun vielä tehtävä sinulle. Kirjoita novelli, jonka aiheena on siivous (tulkitse vapaasti). Novellin nimi rakentuu 5-6 sanasta, jotka poimit jostain sinulle tärkeästä kirjasta tökkäämällä sormen sattumanvaraisesti eri sivuille.

Uu-u uu-uu, jään odottamaan kirjettäsi.

– Jussi


P.S. ”Kermaa viineriin” on ihan kauhea metafora.

Pelkkää hyvää

”Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 23.04.2020 klo. 20:40

Ystäväni,

Tähän kirjeeseen ei tule yhtäkään ikävää asiaa, eikä pohdintoja mistään syvistä vesistä! Tämä kirje on kiva. (Tähän sulkuihin sanon, että ei, ei tietenkään minun jokainen päivä ole pelkkää positiivisuutta! Mutta tämä hetki on ja tämä kirje on myös.) Tässä ilon puuskassa annan sinulle heti alkuun kirjoitustehtävän: Kirjoita ensi kirjeesi liitteeksi tarina siitä hetkestä, jolloin viimeksi huomasit olevasi onnellinen.

Minä rakastan kevättä! Krookukset ja tulppaanit tunkevat itseään valoon pälvien keskellä. Käyn joka päivä monta kertaa katsomassa, kuinka paljon ne ovat kasvaneet sitten viime näkemän. Tänään kaksi ensimmäistä krookusta olivat jo ehtineet kukkaan saakka! Linnut laulavat joka puolella, ja uusia kevätmuuttajia on tullut tiuhaan tahtiin. Järripeipot, peipposet, mustarastaat (joiden laulu on minulle ehdoton kevään merkki), punakylki- ja laulurastaat, taivaanvuohet, rautiaiset, punarinnat… Olen nähnyt myös yhden tiklin (se liennyt ohikulkumatkalla jonnekin) ja lehtokurpan, joka yleensä asustelee metsässä. Ja nämä kaikki tyypit olen nähnyt koti-ikkunastani tai kotipihalla kissan kanssa kuljeskellessani. Kyllä maalla on mukavaa. Täällä on ollut pari päivää jo niin lämmintä, että ulkona on tarjennut olla ilman takkia. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!

Aslankin nauttii kevätauringon lämmöstä

Kävin tänään viemässä korviksiani Pieksämäen Taito Shopiin myytäviksi. Tuli todella hyvä mieli siitä, että asiat etenevät. Tuntuu, että olen saanut jotain näkyvää aikaiseksi!

Tirpun nettisivut eivät ole vielä suoraan sanottuna edes alullaan, mutta muut tavoitteet, jotka asetin itselleni (Tirpun suhteen) helmikuisessa kirjeessäni, ovat viety toteen. Kyllä se nettisivukin sieltä tulee… ehkä.

Siellä ne ovat! Ihan oikeassa kivijalkaliikkeessä, ihan oikeasti myynnissä!

Olen taas aloittanut uuden verkkokurssin ja olen siitä todella innoissani. Kyseessä on Suomen johtavan blogivalmentaja Tiia Konttisen ”Bloggaajasta ammattilaiseksi” -kurssi. Se antaa aivan uudenlaista näkökulmaa tulevan blogini kirjoittamiseen. Ehkäpä joskus voin tienata bloggaamalla – se olisi unelmaa. Voisin silloin työskennellä kotona ja tehdä niitä asioita, joista nautin; kirjoittaa, valokuvata, tehdä ja opettaa puutarha- ja luontoasioita… Tähän aion nyt panostaa. 

Sinä olet kyllä todella hyvä toisten ihmisten kehumisessa ja kannustamisessa! Kiitos kauniista sanoistasi, ne todella tulevat tarpeeseen ja tekevät hyvää. Tuo toisten nostaminen on asia, jota minun täytyy itsessäni kehittää. Aivan liian harvoin sanon ihmisille kauniita asioita, vaikka se olisi kuinka ansaittua.
Siispä: Jussi, sinä olet mielestäni todella älykäs ja rohkea ihminen. Rehellinen avoimuutesi ja keskustelukykysi tekevät minuun aina vaikutuksen, enkä malta odottaa, että seuraavan kerran saamme ihan rauhassa istahtaa matékupposen (lue: pannullisen) ääreen puhumaan ummista ja lammista ja niistä ja näistä!

Olet myös hyvä kirjoittaja. Tarpeen mukaan ilmaiset itseäsi joko vakavan syvällisesti tai hulvattoman hauskasti – tai jotain siltä väliltä. Toteutit antamani tehtävän hienosti kirjoittamalla aivan upean kakkahaikun! Kiitos siitä. On aina virkistävää lukea jotain, joka saa nauramaan.

No, entäs tämä metaforatehtävä sitten… Aloin miettiä antamaasi kirjoitustehtävää heti luettuani kirjeesi. Laulun ensimmäinen säkeistö ilmestyi yllättäen päähäni heti samana iltana, kun olin jo mennyt nukkumaan. (Alitajunta on mahtava asia!) Kirjoitin sen puoliunessa kännykkääni ja aamulla huomasin sen olevan kaikkea muuta kuin ryppyotsainen, vakava runo. Tänään aloin sitten työstää sitä pidemmälle. Ai että, minulla oli hauskaa!
Muistatko, kun silloin joskus, minunkin vielä asuessani Rovaniemellä, tapasit muutamia kertoja alter egoni, huonon räppärin nimeltä RoiBoss..? No, minä kirjoitin nyt RoiBossille uuden hittibiisin ”Metaforii”. Jou. Sitähän sä pyysit? 😀


Metaforii


Pitääkö sun ihan aina puhuu vertauskuvii?
Löydän kyllä itselleni parempaakin huvii
ku miettii, mitä hittoo koetat sanoo tällä kertaa.
Sano juttu suoraan, älä aina muuhun vertaa!


Teepussin lipussa on tarpeeks metaforii
ja senkin mä heitän lukematta roskakoriin.
Jos äijä tulee iskemään ja tarjoo ”salamia”,
järjestän, et pääsen siitä eroon mahd. pian.


Uu-u uu-uu – metaforii
uu-u uu-uu – ”pallo koriin”
uu-u uu-uu – ”kiekko maaliin”
uu-u uu-uu – ”ruuvii mutteriin”


”Rakkaus on laiva jos sen sanoo metaforil.”
ttu hienosti keksitty, tavataan toril!
Jatka vielä vähän, niin voit unohtaa seksin;
jos tarviin jotain klisheit, niin mä ostan onnenkeksin.


Uu-u uu-uu – metaforii
uu-u uu-uu – ”pallo koriin”
uu-u uu-uu – ”kermaa viineriin”
uu-u u— joo mä meen nyt, sori.


Kiitos ja anteeksi. Positiivisuutta viikkoosi!

– Annastiina