Kylässä

”Eräällä naapurilla on pihallaan kanoja, joita kuka tahansa saa mennä katsomaan vapaasti.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 26.06.2020 klo 00:39

Ystäväni,

Voi ihmeiden päivää! Minä en kirjoita tätä kirjettä kotona!

Lähdin työlomalle ystäväperheen luokse Järvenpäähän. Olen luonnostellut heille pihasuunnitelmaa, ja päätimme, että tulen osallistumaan myös fyysiseen työhön. Ja täällä nyt olen.

Likainen, hikinen ja väsynyt mutta iloinen puutarhuri (Kuvan otti Mervi Launonen)

Vaikka päivät ovat olleet täynnä työtä, minulla on silti vähän lomafiilis. On ihanaa olla välillä poissa kotoa. Tämä Järvenpään asuinalue, jossa nyt olen, on aivan kuin idyllinen maalaiskylä! Lähistöllä on metsää ja peltoja ja suuri maalaistalo. Eräällä naapurilla on pihallaan kanoja, joita kuka tahansa saa mennä katsomaan vapaasti. (Katsojia varten on laitettu oikein penkkikin.) Naapuriapua saa, kun vain tajuaa pyytää. Minulla on täällä oikein kotoisa olo.

Meinasin aivan unohtaa kirjeen kirjoittamisen, kun tein töitä niin innolla vielä yhdeksän aikaan illalla. Nyt silmäluomet ovat kovin painavat mutta yritän pysyä hereillä niin kauan, että saan tämän lähetettyä sinulle.

Pyysin äsken isäntäväeltä vanhoja lehtiä, joista sitten leikkelin sanoja. Taktiikkani oli lähes olematon. Käytännön ergonomisista syistä (siis koska makasin sängyllä) leikkelin sanoja vain lehtien alaosista. Kun olin leikellyt parin lehden jokaiselta aukeamalta yhden sanan, totesin että minulta puuttui lähes kokonaan verbit ja adjektiivit. Niitä ilman Pegasos siivetönnä kopsuttelee. Siispä niiden metsästykseen.

Kun sanoja oli kaikki perussanaluokat kattava kokoelma, aloin ajatella sanojen suhteita ja siirtelin niitä erilaisiin kokonaisuuksiin. En ehkä mitään runopalkintoa näillä kollaaseillani saa – mutta ajanvietteenä tämä olikin todella mukavaa!

Olitko muuten tehtävää antaessasi tietoinen Instagramissa käynnissä olevasta kollaasirunohaasteesta? Kuopiolainen Runorynnäkkö on sellaisen asettanut omalla Insta-tilillään. Nytpä tulin osallistuneeksi siihenkin, kiitos sinun. Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan? Tämä oli oikeasti kivaa.

Nyt nukkumaan! Huomenna jatkuu minun pieni working holiday. Toiveissa siintää hieman tätä ja eilistä viileämpi päivä – mutta taitaa olla turha toivo: Sääennustus lupailee jälleen 30 astetta…

Tehtävä sinulle! Keksi jokin aivan yksinkertainen peli ja kirjoita ylös sen ohjeet.

Mukavaa viikkoa!  

-Annastiina

Kiireestä kantapäähän

”Ajatus siitä, ettei tekeleiden tarvitse olla täydellisiä – eivätkä ne sitä voi ollakaan – helpottaa aikaansaamista kovasti.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 12.06.2020 klo. 15:23

Ystäväni,

Kiitos (lyhyestä) kirjeestäsi. Minä aivan innostuin laulustasi ja ehdottomasti tahdon lukea lisää runoilujasi, niin upeita riimejä siinä oli! Minä ja kielioppikorvani lähetimme sinulle pari pientä ehdotusta runon muokkaukseen mutta voit yhtä hyvin halutessasi pyyhkiä niillä pöytää tai muuta kodin irtaimistoa.

Kiire on kyllä kamala asia. Estää ihmisiä mm. kirjoittamasta kirjeitä! Ja vakavasti puhuen kiireellä on paljon negatiivisia vaikutuksia ihmiseen. Itse yritän välttää sitä viimeiseen asti. Vaikka on paljon asioita tehtävänä, pyrin saamaan itseeni sellaisen rauhan, etten stressaannu tekemättömistä töistä. Saapa nähdä, kuinka se pidemmän päälle onnistuu. Toki toisaalta kiireellä tehty projekti tuo sellaista tekemisen tuntua, että sitä tuntee elävänsä. Joskus se siis on hyväkin asia.

Tiesitkö muuten, että sana ”kiire” on ennen tarkoittanut päälakea? Ehkä kiireen ja hopun keskellä pitäisikin sanoa, että ”minulla on päälaki”. Se saattaisi asettaa asian toisenlaiseen valoon…

Ei minullakaan näköjään ole juuri mitään järkevää sanottavaa… Ajatukset ovat edelleen ulkona. Oman pihan työt kutsuvat taas. Ja onpa tähän kesään siunaantunut muutama muidenkin puutarhoissa toteutettava työ.

(Kerron tähän sulkuihin, että käytin sanaa ”siunaantua” tuossa äsken vain sisäpiirivitsin takia, joka minun täytyy nyt tässä avata. Tai ei täydy mutta haluan, koska se on mielestäni hauska.
Käydessäni äitini luona toissapäivänä luin hyönteiskirjaa yrittäessäni tunnistaa näkemäni koppakuoriaisen. Kyseisen kirjan suomentaja oli suorittanut työnsä jokseenkin lennokkaasti. Nauroimme äidin kanssa makeasti, kun luin ääneen, että täplätupsukkaan toukalle on ”siunaantunut” selkäpuolelle monta tupsua ja, että joku koppakuoriainen ”harrastaa” suurempia eläimiä kuin sukulaisensa.)

Hieman vielä keskeneräinen kukkapenkki

Tämän verran vielä kuitenkin kirjoitan, kun tämä ajatus tuli vahvana mieleen: Olen huomannut, että tämän kirjeenvaihdon myötä luottamus omaan tekemiseeni on kasvanut kohisten, ja kun kirjoittaminen nyt(kin) venähti seuraavan päivään, kyse oli enemmän ajanpuutteesta ja jaksamisesta kuin apua-emmä-keksi:stä. Nykyään luotan siihen, että saan aikaiseksi sekä kirjeen että tehtävän. Myös ajatus siitä, ettei tekeleiden tarvitse olla täydellisiä – eivätkä ne sitä voi ollakaan – helpottaa aikaansaamista kovasti.

Ja epätäydellisyydestä puheenollen, tässä muutama sananen seuraavasta runosta: Minua ärsyttää siinä sen saarnaava sävy. Tiedostan, että olen jo pienenä kirjoittanut samanlaisia runoja samalla kaavalla; ensin kerrotaan naiivisti, mikä on vialla ja sitten tuputetaan minun hienoa autuaaksi tekevää vastaustani. Hip hei. Näin se menee:

Kiire

Ei ehdi katsoo legoja,
ei nukkevauvan mekkoja.
Se on nykyajan piirre;
vanhemmilla on kiire.

Ei ehdi ajatella,
ei tuijotella pilviin,
ei olla onnellinen,
ei ehdi katsoo silmiin.

Keskustella kunnolla
ei ehdi, pitää mennä.
Se on nykyajan piirre,
kaikilla on kiire.

Tehokkaat uraohjukset
ja ”rennot” kotihiiret;
ovat kaikki samanlaisia
seuranansa kiire.

Jos katsot puron virtaa
ja vanhan kiven pintaa,
ehkä huomaat, ettei kiire
ole välttämätön piirre.

Voi joskus vähän hengähtää
ja toisen luokse mennä.
Voi tehdä työtä tärkeintä:
tienata sydämellä.

Toivottavasti sinun kiireesi on jo helpottanut. Ja muistat välillä tienata sydämellä. 😀

Lemmikki, yksi lempikukistani (englaniksi forget-me-not l. älä unohda minua)

Haluaisin, että kirjoitat ensi kerraksi onnitteluvärssyn 80-vuotiaalle ihmiselle. Saat tulkita tämän niin kuin haluat – ja niinhän sinä tulkitsetkin.

Hyvää viikkoa! Muista levätä!

-Annastiina