Hyvää vappua!

”Kohta paistan munkkeja. Kai sitäkin voi jollain kriteerillä juhlimiseksi sanoa.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 30.04.2020 klo. 21:06

Ystäväni,

Kiitos kirjeestäsi.
Kevät on muuton aikaa. Ainakin jos linnuilta kysyy. Ja sinulta. Minäkin muutin viime keväänä. Elämästähän ei koskaan tiedä, minne se vie mutta minä oletan olevani hyvin pitkäaikaisessa kodissa ja todellakin toivon, etten joudu enää muuttamaan. Tunnistan kyllä nuo mainitsemasi muuton hyvät puolet, elämän inventaarion ja uudelleen alusta aloittamisen mutta minun mielessäni muutto kallistuu enemmän sinne negatiiviselle puolelle. Tai no, ehkä muutto käsitteenä on positiivinen asia mutta käytännön muuttoakti on aika kamalaa. Inhoan tavaroita, jotka eivät ole omilla paikoillaan. Siksi myös siivoaminen on minulle kauheaa ja kotini on lähes aina epäjärjestyksessä. Paradoksaalista? Kyllä vain. Siivoaminen on vastenmielistä, koska en koskaan tiedä, minne asiat kuuluvat ja tavaraa on aivan liikaa. (Lisäksi elämässä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä.) Ehkä minun aivoissani on joku valuvika tuolla kohtaa.

Hei, nyt on vappu! Tajusin sen vasta päivällä, kun äiti kysyi, miten aion juhlistaa vappua. Juhlapäivät tahtovat unohtua, kun jurottaa kotona lähes ilman ihmiskontakteja. Luonnossa ei juhlapäivinä mikään ole toisin. Ajattelin ensin, että mitäs sitä nyt yksin vappua viettämään. Mutta kuuntelin kuitenkin vähän työväenlauluja ja rupesinkin ex tempore tekemään pullataikinaa. Tuolla se kohoaa. Kohta paistan munkkeja. Kai sitäkin voi jollain kriteerillä juhlimiseksi sanoa. Hyvää vappua!

En kestä noita sinun tehtävänantojasi! 😀 Kyllä huomaa, että olet improaja henkeen ja vereen! Täytyy nyt tunnustaa, että tein otsikon arpomisen muutamaan kertaan, koska ensimmäisestä kirjasta (John Irving: Ystäväni Owen Meany) valikoitui esimerkiksi nimiä tai muuten vain niin mahdottomia sanoja ja sanayhdistelmiä, että polvistuin heti niiden edessä. (Esimerkiksi en uskaltanut alkaa kirjoittaa yhdistelmistä, joissa esiintyi Jeesuslapsi ja hautakivi, suvun fatalismi ja rintojen Graniittiyhtymä.) Vaihdoin kirjaa ja tökin John Steinbeckin Edenistä itään sivuja. Muutaman mahdottoman yhdistelmän jälkeen sain seuraavat sanat: räjähdysaineen, tarkoittaa, vastasi, paloivat, tottuneet, kamelikurjen. Päätin ottaa haasteen vastaan. Näistä sanoista siis muodostin otsikon tarinalle. Otin vapauden taivuttaa sanoja, koska muuten tästä olisi tullut täyttä dadaa. Niin tosiaan, ja jotta tämä tehtävä ei olisi ollut liian helppo, niin tietenkin teemana on siivous. Itsepähän pyysit:

Räjähdysaine tarkoittaa paloa, tottunut kamelikurki vastasi

Lauantaipäivä Kakskarvalassa läheni loppuaan. Aurinko oli juuri laskemassa, ja kylän keskusta kylpi punertavassa valossa. Muutaman härkäsammakon joukko oli aloittelemassa iltaansa torin laidalla. Kalalokki ja hiiripöllö sulkivat torikojujansa ja valmistautuivat lähtemään kotiinsa viikonlopun viettoon. Kakskarvalan poliisiaseman komisario, kamelikurki nimeltään Teppo Huiska oli lopettanut pitkän työpäivänsä ja oli nyt tekemässä ostoksia kylän ainoassa sekatavarapuodissa. Komisario Huiska asetti ostoksensa kassiin ja kaivoi lompakostaan setelin. Puotipoika, kauppiasmäyräkoiran pentu, otti rahan vastaan ja laski kamelikurjelle vaihtorahat. ”Kolme ja viisikymmentä. Olkaa hyvä, herra komisario.”

Kääntyessään lähteäkseen kamelikurki kuuli puodin toiselta kassalta tutun äänen. Kylmät väreet kulkivat hänen kaulaansa pitkin, kun hän astui hyllyn taakse kuuntelemaan. ”Dynamiittia!” raakkui ääni. Sitte kauppiaan hento yritys: ”Mu-mutta sen ostamiseen tarvitaan lupa viranom-” ”Dynamiittia!” keskeytti ääni. Kauppiaan hermot eivät kestäneet, vaan hän haki nopeasti perähuoneesta ruskeaan paperiin käärityn paketin ja ojensi sen tärisevin tassuin korppikotkalle. Heti kun sai paketin haltuunsa, korppikotka juoksi ulos puodista nauraen raakkuvaa nauruaan. ”Raah-ha-ha raah raah!”

Komisario Huiska harppasi takaisin kassalle. ”Vaahtosammutin!” hän tokaisi vakavalla äänellä. ”A-anteeksi..?” ”Nopeasti nyt! Räjähdysaine tarkoittaa paloa.” tottunut kamelikurki vastasi. ”Ja minä aion siivota tämän kylän rikollisista – vaikka sitten vapaa-ajalla!” Heti saatuaan palosammuttimen siipiinsä komisario ryntäsi ulos kaupasta jättäen mäyräkoirat ihmettelemään erikoisen vilkasta iltaa.

”Oletteko nähneet korppikotkaa?” komisario Huiska huusi torin suihkulähteessä uiville kissakaloille. Lähteestä nousi kuplia mutta Huiskalla ei ollut aikaa jäädä katsomaan, mihin suuntaan kissakalat viittoivat. Sen sijaan hän huusi juostessaan torin laidalla hoippuvalle härkäsammakolle: ”Minne päin korppikotka meni?” Härkäsammakko viittilöi sairaalan suuntaan innoissaan saadessaan auttaa itse komisariota. ”Ei kai taas…” ajatteli kamelikurki ja kiristi tahtia. 

Komisario Huiska jättäytyi sairaalan puiston tuuheaan pihlaja-angervopuskaan tarkkailemaan, näkyisikö korppikotkaa hänen olettamassaan paikassa ruumishuoneen ovella. Ja kyllä, siellähän korppikotka näperteli dynamiittipakettinsa kanssa. Hän oli juuri saanut räjähdepötköt kaivettua oven alle ja purki nyt sytytysnarua kerältä peruuttaen samalla kauemmaksi ovelta.

Komisario huokaisi. Muutettuaan vuosi sitten Kakskarvalaan korppikotka oli pidätetty ruumishuoneelle murtautumisesta tai sen yrityksestä viisi kertaa. Jokaista pidätystä oli seurannut parin kuukauden vankilatuomio mutta aina vapauduttuaan korppikotka suuntasi viikon sisällä takaisin pidätyspaikalle. Kiinniotto ei ollut aina helppoa mutta nyt korppikotka oli niin keskittynyt toimiinsa, että hänet oli helppoa yllättää. Komisario hiipi puiston puuston suojassa korppikotkan taakse ja kiepautti palosammuttimen letkun korppikotkan kaulan ympärille. Juuri sytytetyn sytytyslangan komisario taputteli jalallaan sammuksiin. ”Mennäänpäs taas.” kamelikurki sanoi lakonisesti korppikotkalle ja alkoi taluttaa tätä poliisiasemalle.

”No, oliko tulipalo?” kysyi utelias mäyräkoira kauppansa ovelta, kun komisario talutti korppikotkaa torin halki poliisilaitokselle. ”Ei ollut. Olin väärässä. Tällä kertaa räjähdysaine tarkoittikin vain ylitöitä.” totesi kamelikurki ja saattoi vankinsa telkien taakse.

Komisario Huiska sulki poliisiaseman oven takanaan ja käveli kaupalle hakemaan unohtuneen kauppakassinsa, jonka kauppias oli ystävällisesti jättänyt suljetun oven ulkopuolelle. Sitten komisario käveli kotiinsa. Yöhön hiljentyvä Kakskarvala oli taas puhdas rikollisista.

Kaksi monista lempikirjoistani

Huh, tehtävä suoritettu! Tässä sinulle: Valitse joku taidekuva ja kirjoita sen inspiroima tarina.

Hyvää vappua ja onnea muuttoon! Tulisin auttamaan jos asuisin lähempänä!

Annastiina