Sähkökatkos

”Kaikenlaista on tullut kirjoitettua, mitä en todellakaan olisi kirjoittanut ilman sinun antamiasi tehtäviä.”

Lähettäjä: Annastiina
Vastaanottaja: Jussi Olavi
Päiväys: 18.09.2020 klo. 10:40

Ystäväni

Kirjoitan tätä takkatulen valossa. (No joo, ja vähän tämän tietokoneenkin valossa…) Sähköt menivät poikki puolisen tuntia sitten. Tuuli taivuttelee pihaa reunustavia puita mutta en usko, että ne antavat periksi. Otin vettä talteen, ja teetä on valmiiksi keitettynä termarissa. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee… (No, ehkä ladatun puhelimen tarvitsisi… Harmi, etten ehtinyt ladata sitä. Enkä myöskään mokkulaa.)

Täälläkin on jo syksyn värejä – kissakin on oranssi

Olen taas palannut normaaliin sillisalaattielämään. Töitä on riittänyt. Olen tehnyt puutarhatöitä ja yhden selftapen tv-sarjan sivuroolia varten (Sormet ristiin!!! Haluaisin sen roolin todella kovasti!). Sen lisäksi – ja tämä on se uusi tuuli, mistä viime kirjeessä vinkkasin – aloitan ensi viikolla paikallisen seutuopiston tuntiopettajana! Kurssin suunnittelussa on mennyt ja tulee menemään aikaa.

Tuo opettajuus on vaivannut päätäni kovasti. Edellisestä opettajan hommasta on paljon aikaa, ja olen välillä ollut sitäkin mieltä, etten pysty vastaamaan tähän uuteen haasteeseen. Olen kuitenkin koko ajan ollut sisimmässäni tietoinen siitä, että viime hetken panikoimisesta huolimatta osaan tämä homman kyllä. Toivota onnea!

Selftapen ottojen 67 ja 68 välillä

Olen kirjoittanut sinulle 33 kirjettä tämän kirjeenvaihtomme aikana. Se tuntuu aika paljolta. Ja aika kivalta. Osaatko sanoa, mikä minun kirjoittamistani tehtävistä on sinun mielestäsi paras tai jollain muulla tavalla mieleen jäävin? Entä omista kirjoituksistasi? Mietin tätä kysymystä äsken itse sinun kirjoitustesi kohdalla ja ensimmäisenä mieleeni nousi se vesiaiheinen kirjoitus. Siinä oli jotain niin suloista ja samalla ankaraa. Pidin myös erityisesti parisuhderunostasi ”Sinun takiasi kestin mitä vaan”. Siinä oli joitain huiman hyviä riimejä. Viimeisin dada-runokin oli ihana.

Omista kirjoituksistani olen tyytyväisin lauluun teini-ikäiselle itselleni ja siihen parin kirjeen takaiseen runoon elämän käännekohdasta. Myös rap-sanoitus oli mieleen jäävä sen rennon leikillisen tunteen takia, jollaista en siihen mennessä ollut juuri kirjoittaessani kokenut.

Voisinpa siis todeta, että tämä kirjeenvaihtomme on ollut hyödyllistä – sen lisäksi, että se on ollut hauskaa (silloin, kun ei ole ollut hankalaa ja työlästä). Kaikenlaista on tullut kirjoitettua, mitä en todellakaan olisi kirjoittanut ilman sinun antamiasi tehtäviä. Kiitos!

No deitti-ilmoituksiin sitten… Nämä nyt ovat vaan tällaisia… en tiedä.

En minä oikeastaan edes mitään etsi, eihän minunlaisestani kukaan varmaan välitä. Mutta jos nyt satut olemaan kiva tyttöaasi ja haluat elämäsi pilata, niin täällä Puolen hehtaarin metsässä on kyllä tilaa. Ei meidän tarvitse koko aikaa yhdessä olla; minä olen kyllä tottunut olemaan yksin ja viihdyn omassa seurassani. Jos sitä nyt viihtymiseksi voi sanoa. Voit vaikka hengata minun kavereiden kanssa, kun he ovat kuitenkin hauskempia kuin minä.
Lempikappale: Rakkaus on sininen
Tunnuslause: Keep negative!
– Ihaa

Hei kaikki aktiiviset, itsestään huolta pitävät tyypit! Täällä nuorekas, lennokas tyttö, joka etsii luotettavaa syliä. Työssäni harjoitan vaihtotaloutta mutta arvostan yksityiselämässäni pysyvyyttä. Käyn yötöissä, joten olisi kiva, jos sinulla olisi suunnilleen sama vuorokausirytmi. Ei seikkailijoille!
– Hammaskeiju

Tässä olis reilu kaks sataa kiloa nallukkaa (197/253), joka tykkää halata ja hallita. Jotkut sanovat varmaan säälimättömäksi mutta tulet huomaamaan, että olen vähän niin kuin Robin Hood; otan mutta myös annan (jos tiedät mitä tarkoitan). Etsin sellaista aikuista, jolla on raha-asiat kunnossa ja välit valtioon hyvät.
– Verokarhu

Nyt on perjantaiaamu. Sähköt palasivat yöllä ja sain kaikki laitteet ladattua. Myös tuon mokkulan, jonka sammumiseen tämän kirjeen lähettäminen hiipui. (Kerrankin kirjeen myöhästyminen ei ollut minusta kiinni!)

Kirjoita ensi kerraksi tarina siitä, mitä on tapahtunut, kun lopputulos on tämä: ”Aamulla herätessäni näen ensimmäiseksi tyynylläni olevan kahvipannun. Nousen istumaan ja toivon, että näkisin yhä unta. Lattiaa peittää puolen metrin vesikerros ja koko vaatekaappini sisältö.”

Mukavaa viikonloppua! Nauti syksyn väreistä ja raikkaasta syysilmasta.

-Annastiina

Ei se tästä

”Minä kirjoitin sinulle nyt sitten tällaisen dadaistisen runon.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 14.09.2020 klo. 23:50

Rakas ystävä,

Täällä on nyt syksy. Osa puista on niin kirkkaan värisiä, että ihan häikäisee. Olen kiertänyt aika valokuvauksellisia paikkojakin tässä, mutta en ole ottanut yhtään kuvaa niistä.

Minusta on joskus mukava olla ottamatta kuvia. Minusta tuntuu vähän siltä, että kun näkee ja kokee jotain todella kaunista ja upeaa, niin se tavallaan menee vähän rikki, jos sitä alkaa valokuvaamaan.

Nykyään tietysti kaikkea mahdollista pitäisi kuvata ja tunkea sosiaaliseen mediaan mutta minäpä se olen aina ollut vähän tämmöinen vastarannan kiiski.

Nuorena poikana tuli ihan harrastettua valokuvausta ja siinäpä sai sitten olla kuvaajana kaikissa sukujuhlissa myös. Jäi sitten vähän itse juhlat aina juhlimatta, kun mietti vain kuvakulmia ja sitä, mitä tapahtuu seuraavaksi tai yritti epätoivoisesti vältellä kaikkien sukulaisten hyviä ideoita siitä, mitä ja ketä ja mistä suunnasta pitäisi seuraavaksi olla kuvaamassa. Mutta kylläpä minä jotain kuvia yritän tässä ihan vasitella kirjettä varten ottaa.


Väsymyskin alkaa tässä helpottaa. Sain viime viikolla tehtyä ison rymsteeraus-operaation kämpässäni ja nyt tuntuu paljon avarammalta sekä ulkoisesti että sisäisesti. Viikonloppuna sain myös levättyä ihan kunnolla, mikä luonnollisesti teki hyvää niin ikään sekä mielellä että keholle. Ei se tästä, sanos vanha ystäväni muusikko Pekka Kumpulainen.

Kiitos muuten viime kirjeessä lähettämästäsi runoteoksesta. Se oli ihan mieletön! Minä kyllä optimistisesti ajattelin, että jotain hienoa voi syntyä, kun lähdet tuollaista kollaasia kirjoittamaan, mutta enpä kyllä osannut ajatella, että noin koherentti kokonaisuus saattaisi kasaan parsiutua. Arno Kotro, Takashi Hiraide ja Annastiina Gylling ovat selvästi vuoloksia samasta seetripuusta.

Arno Kotro kävi muuten joskus meidän lukiossa vierailemassa. En muista itse keskustelusta juurikaan mitään, mutta muistan ihan selvästi miten hän istui meidän lukion juhlasalissa ja me innokkaat taidenörtit pääsimme tenttaamaan häntä kirjallisuudesta ja kirjailijuudesta.

Kuvasin naapurin pihapuskia, koska ne nyt eivät kuvaamisesta särjy, mutta tunnelma välittyy

Minä kirjoitin sinulle nyt sitten tällaisen dadaistisen runon. En tiedä onko tässä nyt sopivasti sitä punaista ja liittyikö tämä lopulta mitenkään numero kolmeenkaan, mutta siitä se inspiraatio lähti. Haluaisin myös oppia kirjoittamaan lauluja kuin Mikko Perkoila.


PERKOILA NÄKI PUNAISTA JA LASKI KOLMEEN

Oli kolme viisasta tietäjää
ja oli kolme pientä porsasta
Oli Kasper, Jesper ja Joonatan,
ja Tupu, Hupu ja Lupu

Oli Kolme ässää
ja Pythagoran kolmikko
ja Marx-veljekset
Paitsi ne oli kyllä nelikko.

Kolmikko, kaksikko, kermakko
valjakko, maljakko, valikko
taikka nelikko ja Blytonin Viisikko

Oli Suomea kiertävä kuusikko,
joista jokainen oli rytmimuusikko
Keikkabussin alle jäi joku elikko,
kysyin kuiskasikko hiljaa vai huusikko?

Kirjoitapa sie seuraavaksi kolmelle fiktiiviselle henkilölle lyhyt deitti-ilmoitus.

– Jussi