Ihmiselle kiitos

”Tämä on julkinen kiitos kaikille heille, jotka ovat antaneet sirpaleita omasta elämästään osaksi minun elämääni.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 01.09.2020 klo. 00:27

Rakas ystävä,

Minä en nyt saanut näitä ajatuksia ladattua mihinkään tarinalliseen tai edes laulun muotoon, vaikka pyörittelin kaikenlaisia ideoita. Kirjoitan nyt siis vaan tähän auki sen ajatuksen, jonka ympärillä kiertelin tässä monta tuntia. Väsymyksellä ehkä oli osansa siihen, että kierrokset olivat liian kaarevia osuakseen kohteeseensa.

Mä olen vuosikausia jutellut anonyymien ihmisten kanssa internetissä. Varmaan satojen eri ihmisten kanssa kaikkiaan. Osa niistä on kertonut totuuden itsestään, osa on varmasti valehdellut, osa on näytellyt jotain ihan muuta, kuin mitä ovat oikeasti. En mäkään aina niille rehellinen ollut, tuli puhuttua roolissa, mutta ehkä sieltä roolin takaa oli helpompi kertoa totuuksia, jotka olisivat muuten olleet liian pelottavia kertoa. Eikä mua koskaan haitannut, vaikka tiesinkin, että kaikki ei ole totta, mitä toinen kertoo. Eihän sillä mitään väliä ollut, koska kyse oli vain siitä hetkestä ja hetkestä muodostuvasta tarinasta. Oon jutellut ihmisten kanssa, jotka on olleet kiusattuja, epävarmoja itsestään, super-itsevarmoja, vahvoja, heikkoja, häiriintyneitä, avoimia, seksuaalisia, ujoja, nuoria, vanhoja, yksinäisiä, onnellisia, itsemurhan partaalla ja kaikkea näiden väliltä. Tämä on julkinen kiitos kaikille heille, jotka ovat antaneet sirpaleita omasta elämästään osaksi minun elämääni. En tiedä keitä te olette, ettekä te tiedä kuka minä olen, mutta olen saanut teiltä paljon tärkeitä oppeja elämääni, rohkeutta silloin kun sitä on muuten puuttunut, näkökulmia ja perspektiiviä elämään. Teidän kanssanne olen oppinut ihmisyydestä, mutta ennen kaikkea ymmärtänyt asioita itsestäni. Kuuntelin ja yritin ymmärtää teitä, mutta tärkeintä oli, että teidän kauttanne peilasin omaa itseäni suhteessa tähän suureen maailmaan. Kiitos.

Noh, sainpahan jotakuinkin ajatukseni oksennettua tähän.

Minua on tässä jo pidemmän aikaa kiinnostanut kirjoittaa mielikuvituskavereista. Onko sinulla ollut mielikuvituskavereita?

Olenkohan kysynyt tätä jo joskus aiemminkin? Olen sen verran poikki, etten muista. Kello on aika paljon ja takana on useampi huonosti nukuttu yö. Mutta eiköhän se tästä taas.

Pimeys tulee

Aika jykevästi muuten kolisi tuo sinun edellisen kirjeesi runo. Ihminen on jännä otus. Huih.

Kirjoitapa seuraavaksi jotain ihan pöljää ja höpsöä. Vaikka joku aikuisten satu. Inspiraatioksi voit kehittää sadun sankarihahmon etsimällä lähelläsi olevasta kirjasta adjektiiveja, joista muodostuu kuvaus tuosta henkilöstä. Saat ihan vapaat kädet.


– Jussi

Syksy tulee, kynttilät ja Hercule Poirot -elokuvat tulee. Keski-ikä tulee. Vai eläkeikä?