Aika tiukilla

”Juuri tällä hetkellä tavoitteeni on vain selvitä hengissä ensi viikolla koittavaan ensi-iltaan asti.”

Lähettäjä: Jussi Olavi
Vastaanottaja: Annastiina
Päiväys: 04.03.2020 klo 00:43

Rakas ystävä,

Kiitos valloittavasta kirjeestä! Kirjoittamisen välttely ei välittynyt siitä lainkaan vaan päinvastoin sehän oli upean tunnelmallinen kuvaus päivästäsi. Tuli itsellekin ihan sellainen tunne, että täytyy lähteä metsään kävelemään. Ylipäätään käveleminen tekee aina hyvää luovuudelle. Itse saan aina parhaat ideat kävellessäni jossain, joskus myös autoa ajaessa, kun aivot saavat raitista ilmaa ja ympärillä olevat ärsykkeet vähenevät tai ainakin niistä tulee rauhoittavampia. Kotona tai konttorilla ajatus harhailee koko ajan johonkin arkisiin askareisiin tai mikä pahempaa, puhelimeen, sosiaaliseen mediaan tai johonkin muuhun addiktoivaan harhautusvempeleeseen. Jotka toki ovat erinomaisen tarpeellisia välineitä mutta aiheuttavat kyllä ihan uudenlaisia haasteita luovalle työskentelylle.

Juuri nyt pitäisikin varmaan lähteä pienelle pyöräretkelle. Minun pitäisi nimittäin kirjoittaa Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja tv-käsikirjoituksen ennakkotehtäviin 4-sivuinen lyhytelokuvan käsikirjoitus aiheena ”pyöräretki”. Pää lyö aika tyhjää aiheen suhteen mutta onneksi tässä on vielä aikaa pyöritellä sitä ja eiköhän siitä jotain synny. Pyöräretket eivät ehkä juuri nyt ole päälimmäisenä mielessä, kun pihalla on pari metriä lunta ja pakkanenkin alkaa vihdoin kiristymään kunnolla. Toki pään sisällä pyöräretkiä voi tehdä ihan koska vain. Eikä sitä koskaan tiedä, mihin pyöräretki päättyy. E.T:kin lensi pyörällä taivaalle ja palasi kotiin.

Vanha kunnon Lapin ylioppilasteatterin näyttämö

Ennakkotehtäviä varten pitääkin siis löytää aikaa sekä kirjoittamiselle että harhailulle ja pitkälle kävelyretkelle. Siinäpä minun päämääräni seuraaville viikoille. Sitä pidemmälle menevät tavoitteet ovatkin vähän hankalia itselleni tällä hetkellä. Toisaalta työn puolesta kuva on aika selkeä ja kirkas, mutta kirjoittamisen ja luovan tekemisen suhteen tilanne on toinen. Mikä on tavallaan kyllä ihan hyvä. Vuosikausia minulla oli erittäin selkeä päämäärä teatterin suhteen. Nyt on tuntunut hyvältä vähän aikaan vain kellua ja harhailla päämäärättömästi.

Ja tietysti haastoin sinut sitten miettimään omaa päämäärääsi. Varmaan siksi, että aistin, että sinulla on aika isojakin päämääriä mielessäsi. Tiedän, että niiden sanoittaminen ja konkretisoiminen on ihan pirun vaikeaa. Eikä siitä kannata minusta ottaa turhaa painetta. Asioillahan on tapana järjestyä, kuten Muumimamma sanoo. Toisaalta, kuten sinun aarrekarttasi todistaa, niin ääneen lausutuilla toiveilla on ihmeellinen tapa toteutua. Siksi päämäärän ja tavoitteen asettaminen onkin hyödyllistä ja tehokasta.

Itse olen töissä huomannut, että selkeä tavoite tekee myös arkisten päätösten tekemisen helpommaksi. On helpompi esimerkiksi priorisoida ajankäyttöä, kun voi arvottaa asioita sen mukaan, ohjaavatko ne kohti päämäärää vai siitä poispäin. Aivan mielettömän hieno esimerkki siitä on minusta tuo sinun talon ostaminen ja maalle muuttaminen. Tavallaanhan se olisi ollut mahdollista koska tahansa ja muistelen sinun jo vuosia sitten puhuneen siitä, miten hienoa olisi ”sitten joskus” muuttaa maalle omaan taloon. Mutta tuollaiset isot päätökset vaativat minusta ennen kaikkea rohkeuden määrittää se unelma ja päämäärä itselleen. Se valintahan siinä kaikkein pelottavinta on, kun joutuu sanomaan (edes itselleen) ääneen, että minä haluan saavuttaa juuri tämän asian elämässäni. Harhailu ja päämäärättömyys tekee siis joskus hyvää, mutta vastapainoksi täytynee kai itsekin muistaa, että tavoitteellisuus ohjaa kohti tavoitetta.

Juuri tällä hetkellä tavoitteeni on kylläkin vain selvitä hengissä ensi viikolla koittavaan näytelmän ensi-iltaan asti. Huomaan tekeväni vähän liikaa hommia tällä hetkellä mutta onneksi maali häämöttää jo lähellä. Teatteriharrastuksen ja työelämän yhdistäminen onkin yllättävän vaikeaa. Ensi-illan jälkeen jää sitten enemmän aikaa kirjoittamiselle ja pystyn taas irrottamaan teatteriin käytettyjä tunteja kirjoittamiseen. Nyt aion kuitenkin olla itselleni armollinen ja päätän kirjeen tähän.

Siinä mun päämäärä seuraavalle viikolle: Opi tämä järjestys! (roolihahmo-potpuri tuottaa pientä päänvaivaa)

Heitän kuitenkin tehtävän kehiin: Kirjoita käsin yhden sivun mittainen tarina, joka on täyttä tajunnan virtaa (niin paljon kuin mahdollista). Aloita tarina sanalla, joka on sivun 39 neljästoista sana kirjassa, joka on kirjahyllysi ylimmällä hyllyllä kahdeksas vasemmalta. Haluan myös tietää mikä kirja se oli.

Äläkä vielä kampaa tukkaa ja mene oikeisiin töihin. Se kuulosti liian masentavalta vaihtoehdolta. Minä uskon, että elämässä pitää tavoitella unelmia. Välillä se usko loppuu meiltä kaikilta, mutta kuten itse sanoit, niin eihän tässä elämässä ole mitään järkeä, jos ei unelmoi ja mene kohti unelmaa. Minusta oikeita töitä ovat ne, mitkä tuntuvat itsestä oikeilta. Kukapa sitä nyt haluaisi vääriä töitä tehdä?

Hauskaa ja puuhakasta viikkoa!

– Jussi